Miten suuri on rakennuksen hiilijalanjälki?

Senaatti pilotoi vuonna 2019 kolmessa kohteessa hiilijalanjäljen laskentaa. Hiilijalanjälki kuvaa suunniteltavasta rakennuksesta aiheutuvaa ilmastovaikutusta eli muodostuvia hiilidioksidipäästöjä koko rakennuksen elinkaaren aikana. Ensimmäisten arviointien tarkoituksena on ollut ensi sijassa tuottaa tietoa siitä, minkälaisissa arvoissa uudisrakennusten hiilijalanjälki vaihtelee ja mitkä seikat sen muodostumiseen vaikuttavat. Kun tietoa karttuu, voidaan tunnistaa, mistä suurimmat vaikutukset tulevat ja millä keinoilla ilmastovaikutusta pystytään tehokkaimmin pienentämään. Piloteissa merkittävimmiksi päästölähteiksi osoittautuivat lämmitysenergia, sähkön käyttö, perustukset, alapohjat, välipohjat, ulkoseinät ja talotekniikka.

Kaikki pilotissa mukana olleet kolme kohdetta ovat uudisrakennuksia, mutta muutoin erilaisia, eikä niitä ole alun perin valittu toisiinsa vertailtaviksi.

Suomalais-venäläisen koulun uudisrakennus on noin 700 oppilaan koulu, jossa opiskelee koululaisia esikoulusta lukioon asti. Siitä on tulossa toistaiseksi Suomen suurin puukoulu.

Toinen kohde on Lappeenrannan uusi oikeustalo. Se sisältää käräjäoikeuden istuntosaleja, asiakaspalvelutilaa, toimistotilaa ja kokous-, koulutus- ja kirjastotilat.

Kolmantena esimerkkinä on Rajavartiolaitoksen esikuntarakennus, jonka tilat koostuvat toimistotilasta, koulutustilasta ja muusta toimintaan liittyvästä erityistilasta. Kaikki kohteet ovat tällä hetkellä rakentamisvaiheessa.

Oikeustalon ja esikuntarakennuksen elinkaariarvioinnissa on testattu ympäristöministeriön ehdottamaa kansallista hiilijalanjäljen laskentamenetelmää. Koulukohde on alun perin laskettu RTS-ympäristöluokituksen mukaisesti Rakennuksen elinkaarimittarit -laskentaohjeistusta noudattaen, mutta mukautettu tätä yhteenvetoa varten ympäristöministeriön menetelmän mukaiseksi mm. hiilikädenjäljen ja energiankulutuksen laskentasääntöjen osalta.

Kokonaispäästöt koulukohteesta ovat arvion mukaan 4 853 tCO2e, oikeustalosta 2 365 tCO2e ja esikuntarakennuksesta 1 920 tCO2e. Tuloksiin sisältyy rakennusmateriaalien valmistuksessa syntyneet päästöt ja materiaalien kuljetus työmaalle, työmaan päästöt, rakennuksen käytön ja osien uusimisen päästöt sekä purkuvaiheessa tulevat päästöt. Tulokset kattavat koko rakennuksen, tontin rakenteet ja keskeisen osan taloteknisistä järjestelmistä. Hiilijalanjäljen arviot on esitetty 50 vuoden laskennalliselle tarkastelujaksolle. Rakennusten suunniteltu käyttöikä on tätä pidempi koulussa ja oikeustalossa.

Hiilikädenjälki kuvaa rakennuksen ilmastohyötyjä

Ympäristöministeriön ehdottamassa laskentamenetelmässä voidaan määrittää kohteelle myös ns. hiilikädenjälki. Se kuvaa ilmastohyötyjä, joita rakennuksen elinkaaren aikana voidaan saavuttaa ja joita ei syntyisi ilman rakennushanketta, esim. rakennusmateriaaleihin varastoitunut eloperäinen hiili, rakennuksessa tai tontilla tuotettu ylimääräinen uusiutuva energia tai rakennusosien uudelleenkäytön kautta vältetyt kasvihuonekaasupäästöt. Hiilikädenjälki ei poista tai vähennä hiilijalanjälkeä vaan on sen lisäksi rakentamisesta seuraava myönteinen vaikutus.

Hiilidioksidipäästövaikutukset jakaantuvat eri elinkaaren vaiheisiin kaikissa kohteissa hyvin samanlaisesti, mutta koulun tapauksessa rakennusmateriaalien osuus jää alle puoleen puurakenteen ansiosta.

Laskentamenetelmässä energiankäytön päästöt arvioidaan ajan myötä pienenevällä päästöprofiililla, joka vastaa odotettua energiantuotannon päästöjen pienenemistä tulevaisuudessa. Tällöin rakentamisvaiheen ja materiaalien osuus hiilijalanjäljessä korostuu.

Suurimmat päästöjä aiheuttavat kokonaisuudet esikuntarakennuksessa olivat suuruusjärjestyksessä: kaukolämmön kulutus, sähkön kulutus, perustukset, välipohjat, kantavat seinät ja ulkoseinät.

Myös koulurakennuksessa elinkaaren yksittäinen suurin päästöerä oli lämmitys. Alla olevan kuvan mukaisesti rakennusosista merkittävimmät päästöjen aiheuttajat olivat vaakarakenteet, talotekniikka, pystyrunko ja julkisivu sekä ulkoalueiden rakenteet.

Ensimmäisten laskettujen esimerkkien mukaan eri rakennusten laskelmat poikkeavat toisistaan varsin vähän. Tulosten esitystavoissa oli hieman vaihtelua, mikä vaikuttaa tulosten vertailtavuuteen. Tulosten kuvausta voisi jatkossa harmonisoida, mutta laskentamenetelmän mukaisen kokonaistuloksen osalta tulos on kuitenkin selkeä. Esimerkit antavat yhtenevän vaikutelman merkittävimmistä päästölähteistä. Niitä olivat lämmitysenergia, sähkön käyttö, perustukset, alapohjat, välipohjat, ulkoseinät ja talotekniikka.

Yhden koko rakennusta koskevan summan laskeminen ei kovin hyvin helpota asteittain tehtävien suunnitteluratkaisujen optimointia. Suunnittelun tueksi tarvitaan myös vaihtoehtojen tarkastelua pienempinä kokonaisuuksina. Tietoa eri rakennusmateriaalien ja rakennetyyppien hiilidioksidipäästöistä tulisi olla laajemmin helposti saatavilla muun tuotetiedon yhteydessä, jotta tuotteiden ja rakennetyyppien vertailua ilmastonäkökulmasta voisi tehdä nykyistä helpommin kuka tahansa suunnittelun kuluessa.

Laskelmat osoittavat, että kun uusien rakennusten käytön aikainen energiantarve lähestyy nollaa, suurimmat päästöt seuraavien vuosikymmenien uusista rakennuksista ovat rakennusmateriaaleihin sitoutuneita päästöjä. Rakennuksen rakentaminen muodostaa investointivaiheessa merkittävän päästökuorman. Jotta päästöjä voitaisiin tehokkaasti pienentää, purkamisen, korjaamisen ja uudisrakentamisen arvioinnissa pitäisi taloudellisen arvioinnin rinnalle ottaa elinkaaren hiilidioksidipäästöjen arviointi.

Esitetyt laskelmat on tuotettu konsulttityönä rakennushankkeiden yhteydessä. Ne perustuvat yleissuunnitelmavaiheessa saatavilla olevaan suunnittelutietoon ja saattavat yksityiskohdissa poiketa hieman toisistaan. Laskentamenetelmän kuvaus löytyy ympäristöministeriön julkaisusta. Ympäristövaikutustiedon osalta laskelmat perustuvat laskentaohjelma One Click LCA:n sisältämiin ympäristöprofiileihin.

Lisätietoja:
Senaatti-kiinteistöt

asiantuntija Mirkka Rekola
mirkka.rekola@senaatti.fi
p. O40 059 1867