Jokioisten kartano
Kuvia kohteesta
Historia
Jokioisten tilan historiaa on kirjattu jo 1500-luvulta lähtien. Tilasta muodostettiin säteri 1618. Omistukset vaihtuivat ja hajosivat useisiin käsiin kunnes se jälleen yhdistettiin 1764 ja maaherra Ernst Gustaf von Willebrand lunasti 1791 koko jättiläismäisen säteritilan itselleen. Kartanosta muodostettiin osakeyhtiö vuonna 1871 ja Oy Jockis Gods Ab perustettiin.
Tilalla on ollut pienimuotoista teollisuustoimintaa jo 1600-luvulta asti, jolloin se palveli pääasiassa tilan omia tarpeita. Maaherra von Willebrand aloitti Jokioisissa ajan oloissa laajamittaisen tekstiili- ja rautateollisuuden.
Maaherra von Willebrand oli Jokioisten kartanon isännistä ensimmäinen, joka osallistui henkilökohtaisesti maaomaisuutensa hoitamiseen. Hänen aikanaan tilalla oli rakennustoiminta poikkeuksellisen mittavaa: 18 vuoden aikana toteutettiin yhteensä 30 rakennusta. Päärakennuksen lisäksi rakennettiin väen asuntoja, maatalouden hyötyrakennuksia ja perustetun teollisuuden edellyttämiä rakennuksia (saha, mylly, verkatehdas, rautaruukki). Maaherra von Willebrandin pyrkimykset maanviljelyksen ja sen rakennusten suhteen tähtäsivät kokeilevien ja tavanomaisesta poikkeavien ratkaisujen löytämiseen. Maaherra von Willebrandin aloittamaa maanviljelyn tutkimuksen perinnettä jatkaa tilalla nykyisin toimiva Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitos.
Valtio lunasti 1.8.1918 koko Jokiläänin. Kauppaan sisältyi päätilan lisäksi 15 sivukartanoa, 430 torppaa, 208 mäkitupa-aluetta, 32 sukuoikeustilaa ja 12 verorälssitilaa, kokonaispinta-alan ollessa 32 000 hehtaaria. Vuoteen 1922 mennessä järjestettyjen maanomistusten jälkeen valtion omistukseen jäi Jokioisten kartanossa 9000 hehtaaria. Jokioisten maankäyttösuunnitelman yhteydessä tehdyssä inventaariossa vuonna 1973 on rakennuksia ollut kaikkiaan 99, joista 64 Museoviraston inventoimaa.
Päärakennuksen rakennusmateriaalina on kivi. Rakennus on kaksikerroksinen ja aumakattoinen. Tyylillisesti päärakennus edustaa uusklassismia. Alkujaan piirustukset tilattiin nuorelta tukholmalaiselta arkkitehdilta C. C. Gjörwelliltä. Toteutettu asu on kuitenkin Tukholman kaupunginarkkitehti Erik Palmstedtin käsialaa. Rakennus oli alun perin katettu laudoilla ja ulkoseinien väri oli keltainen. Muutoin julkisivu on säilynyt alkuperäisessä asussaan. Päärakennuksen rakentamisen jälkeen suunniteltiin laaja puistoalue kokonaan uudestaan. Siihen kuuluivat vapaasti luonnonmuotoja mukailevat käytävät ja istutukset sekä päärakennuksen lähituntumassa geometrisesti sommiteltuja käytävä- ja perennasarjoja.
Suomen oloissa poikkeuksellisen monumentaalinen kivimakasiini valmistui vuonna 1802. Alun perin viljavarastoksi tarkoitettu kolmikerroksinen rakennus on muurattu tiilestä ja rapattu valkoiseksi. Makasiinia on käytetty mm. juustovarastona. 1940-luvulla sattuneen tulipalon jälkeen korjauksissa muutettiin alkuperäisen valmi- eli aumakaton muotoa ja kantavat hirsirakenteet korvattiin betoniholveilla.
Lähteet
MTTK Jokioinen Maankäyttösuunnitelma. Arkkitehtitoimisto Olli Kivinen ja Museovirasto. 1973.