Alikartano
Kuvia kohteesta
Historia
Alikartano perustettiin 1600-luvulla Mäntsälään Mustijoen rantaan. Tilan nykyinen päärakennus Ylipytinki valmistui vuonna 1805, korvaten noin 1730-luvulla valmistuneen Alipytingin. Kartanon virallinen nimi on nykyisin Alikartano Frugård. Piha-alue muodostaa symmetrisen kokonaisuuden yhdessä uuden ja vanhan päärakennuksen sekä puodin ja uuden huoltorakennuksen kanssa. Ylipytinki oli poikkeuksellinen rakennus jo omana aikanaan pohjaratkaisunsa ja kattorakenteensa takia. Rakennuksen keskellä sijaitsee kahden kerroksen korkuinen, lehterien kiertämä sali. Ensimmäisessä kerroksessa salia reunustavat rakennuksen muut asuinhuoneet.
Vuonna 1709 kartano tuli Nordenskiöld-suvun haltuun, ja parhaiten se tunnetaan tutkimusmatkailija Adolf Erik Nordenskiöldin lapsuudenkotina. Myös useat muut suvun jäsenet olivat kiinnostuneita tutkimisesta, joka näkyi esimerkiksi mallitila toimintana. Tila levitti tietoa viljelystä lähialueiden muille kartanoille ja pappiloille sekä myöhemmin myös torppareille. Kartanolla viljeltiin muun muassa päärynöitä, rohtoja, tupakkaa, jalopuita ja se toi maahan uusia lammasrotuja. Tila oli myös ensimmäisiä paikkoja Suomessa, jossa viljeltiin perunaa. Tila siirtyi valtion omistukseen vuonna 1963, jonka jälkeen sitä alettiin valmistella museokäyttöön.
Alikartano restauroitiin museoksi vuosien 1973-1983 aikana. Tällöin päärakennuksen huonejako palautettiin alkuperäiseksi ja seinien pintakäsittelyt ja sapluunamaalaukset konservoitiin. Sen jälkeen kartanoympäristössä on tehty vuosittain tavallisia huoltokorjauksia, kuten lautakattojen ja seinien maalausta sekä ikkunoiden kunnostusta. Sisätiloissa on tehty maali- ja tapettipintojen kunnostusta ja konservointia.
Pihapiirin punamullatut rakennukset muodostavat kiintopisteen sitä ympäröivässä avarassa peltomaisemassa. Vuonna 1805 valmistunut säterikattoinen päärakennus edustaa sekä ulkohahmoltaan että pohjaratkaisultaan ainutlaatuista rakennustyyppiä suomalaisessa kartanorakentamisessa. Rakennusrungon keskellä oleva, kahden kerroksen korkuinen sali saa valaistuksensa lehterikerroksen ikkunoista. Asuinhuoneet on sijoitettu salin ympärille.
Päärakennus on sijoitettu sisääntulotien ja puutarhan keskilinjan päätteeksi. Symmetrinen, barokkiperinteeseen liittyvä pihasommitelma on alun perin käsittänyt päärakennuksen ja kahden pyramidikattoisen vajan lisäksi pihan alalaitaa reunustavat asuinrakennukset.
Keväällä ja kesällä 2019 huoltorakennuksen ulkoseinät maalattiin punamullalla ja sen sekä puodin ikkunat kunnostettiin. Alipytingissä tehtiin rakennetutkimuksia lattioille ja perustuksille. Alipytingin yläpohjasta poistettiin hirsirakenteille haitallinen mineraalivilla ja lähes kaikki rakennuksen sisäseinälevyt irrotettiin. Ylipytingin arkistossa suoritetaan kesän aikana alkuperäisen Frugård-tapetin konservointi.
Vuonna 2017 Alipytingin ikkunat kunnostettiin ja konservoitiin. Ylipytingin keittiön irtoava savirappaus hätäkiinnitetiin. Pihan ja luontopolun puustolle suoritettiin kuntotutkimus.
Vuonna 2016 Ylipytingin salin katto konservoitiin ja retusoitiin. Lehterin katon ja käyttöullakolle 70‒80-luvuilla asennetut kivivillaiset lisäeristykset poistettiin. Ylipytingin savupiipun juuri tiivistettiin ja ikkunat kunnostettiin ja konservoitiin. Ulkona tehtiin puukorjauksia muun muassa Puodin vellikelloon. 2015 suoritettiin ulkomaalaukset keittomaalilla Alipytinkiin, Puotiin ja Ylipytingin alakertaan.
Lähteet
https://museovirastorestauroi.nba.fi/museot/alikartano
Livady Oy: Alikartano–1600-luvulta 1960-luvulle. Rakennushistoriaselvitys osa 1/3. 2019.
Livady Oy: Alikartano–Museoviraston aika 1964–2013. Rakennushistoriaselvitys osa 2/3. 2019.
Livady Oy: Alikartano–inventointi ja restaurointi 2014–2018. Rakennushistoriaselvitys osa 3/3. 2019.