Sippolan koulukoti

Historia

Sippolan aluetta on käytetty kivikaudesta asti. Koulukodin alueella sijaitseekin yksi kivikautinen kiinteä muinaisjäännös ja sen ympäristössä on niitä lisää. Sippolan kartano on aatelisen Lorentz Creutzin 1600-luvulla perustama säteritila. Kartanorakennuksen suunnitteli 1836 Alexander Gustav von Daehn, jonka suku hallitsi tilaa useiden sukupolvien ajan. Vuonna 1854 laadittujen palovakuutusasiakirjojen mukaan kartanon alakerrassa oli iso sali ja 20 kammaria, kolme eteistä, eteiskäytävä ja keittiö. Yläkerrassa oli suuri sali ja kuusi huonetta. Kyseisenä vuonna myös uudistettiin julkisivua ajan ihanteiden mukaiseksi. Muutostyön suunnitteli lääninarkkitehti G. Th. Chiewitz. Hän myös mahdollisesti muutti tai suunnitteli kokonaan kartanon vasemmanpuoleisen siipirakennuksen.

Sippolan kartanon alue oli von Daehnin aikaan lähes 10 000 hehtaarin kokoinen. Sen alueella kokeiltiin erilaisia uusia maanviljelyn ja metsänhoidon menetelmiä. Tilalle perustettiin myös juustomeijeri. Juustomeijerin perustamiseen liittyy kartanon alueella oleva juustomänty, joka on historiallisen ajan kiinteä muinaisjäännös. Sen juurella kerrotaan tehdyn Suomen ensimmäisen emmentaljuuston vuonna 1856. Von Daehnit myivät tilan 1898 Halla Oy:lle, joka piti itsellään metsät ja myi muun edelleen eversti Lennart Forsténille. Forsténeilla oli jo ennestään meijeri- ja karjanhoitokoulu edellisellä tilallaan, jonka toiminnan he siirsivät Sippolaan. Everstinna Alma Forstén oli myös alueen marttayhdistyksen perustajajäsen ja Forsténien puutarhakoulussa kurssitettiin Suomen ensimmäisiä marttaneuvojia.

Alueen torpparien itsenäistyessä kartanon tilasta tuli kannattamaton. Monien vaiheiden jälkeen vuonna 1909 kartano oli valtion omistuksessa ja sen maa-ala oli kutistunut 95 hehtaariin. Tilalle perustettiin poikien kasvatuslaitos. Tilan rakennuksia muutettiin sopimaan uuteen toimintoon. Lisäksi joitakin rakennuksia purettiin ja uusia rakennettiin. Ensimmäinen maailmansota käytännössä lopetti kasvatuslaitoksen varsinaisen toiminnan. Elintarvikepulan vuoksi lapset ja henkilökunta lähinnä työskentelivät kasvattaen ruokaa.

Talvisodan aikaan tilan ympärille perustettiin kuljetuskomppania, joka käytti tilan rakennuksia majoittumiseen ja ruokailuun. Joulukuussa 1939 osa henkilökunnasta ja vanhimmista oppilaista jäi Sippolaan sodan ajaksi, mutta muut siirrettiin Mikkeliin Koivikon turvakotiin. Laitoksen tilat olivat myös sotasairaalan ja kenttäsairaalan käytössä vuosina 1940 ja 1944. Tiloihin majoitettiin ohikulkevia pakolaisia vuonna 1944. Sota-aikana oppilaat alkoivat hoitaa tilan eläimiä. Tätä ennen karjanhoidon ei katsottu olevan miesten työtä. Tilan sementtitehtaan muurarimestarin opastuksella pojat valmistivat kattotiiliä ja putkia sekä oppivat muurarin ammatin. Vuonna 1946 valtion kasvatuslaitoksia alettiin kutsua koulukodeiksi ja vuona 1989 Sippolasta tuli sekalaitos johon myös tytöt pääsivät.

1960-luvulla koulukodin tilojen arvioitiin olevan huonokuntoisia ja toimintaansa sopimattomia. Suunnitteilla oli suuria muutoksia ja päärakennuksen purkamistakin harkittiin. Koulukodista karkailu oli hyvin yleistä tuohon aikaan. Tätä pyrittiin vähentämään muuttamalla oppilaiden huoneet pienemmiksi, 2-4 oppilaan huoneiksi. 1990-luvun loppuun mennessä jokaisella oppilaalla oli oma huone tai he asuivat perhekodissa ohjaajansa perheen kanssa. Koulukodin maatilan pitäminen loppui 2000-luvun alussa.