1. Kaavoitusasia on juuri nyt ajankohtainen
Me täällä RAKLIssa saamme rakennuttajilta ja kiinteistönomistajilta usein viestiä, että nykyiset kaava- ja lupaprosessit ovat raskaita ja niiden etenemistä on vaikea ennustaa. Tilanne on hyvä nostaa tapetille nyt, kun maankäyttö- ja rakennuslakia ollaan uudistamassa.
Tätä nykyä niin kasvavien kaupunkiseutujen kuin väestöltään supistuvienkin alueiden suunnitteluun sovelletaan samanlaista hierarkkista kaavoitusjärjestelmää. Viestimme päättäjille onkin, että kaavajärjestelmää pitää keventää kolmiportaisesta kaksiportaiseen: kaupunkiseutu- ja paikalliskaavaan.
Myös yksityiskohtaisuutta täytyy vähentää. Nykyisin laaditaan asemakaavoja yhä useammin jopa yksittäisille tonteille. Se syö resursseja, kun ensin laaditaan tarkka kaava, johon sitten haetaan poikkeuslupia.
Parasta olisikin siirtyä juuri joustavampiin paikalliskaavoihin, jolloin pienemmät muutostarpeet voitaisiin suunnitella ja hyväksyttää kevyemmin. Kunnat päättäisivät yksityiskohdista kumppanuusprosesseissa tai -neuvotteluissa rakennushankkeeseen ryhtyneen tahon kanssa. Vuoropuhelu esimerkiksi kunnan ja kiinteistönomistajan välillä on avaintekijä, ja onneksi se on jo kehittynyt ja koko ajan kehittyy.
Kaavajärjestelmän uudistaminen on prosessin resurssiviisautta. Resurssiviisaus ja kestävä kehitys ovatkin nousemassa aluesuunnittelun keskiöön.
2. Sisällöllinen resurssiviisaus kehittyy myönteiseen suuntaan
Sisällöllistä resurssiviisautta on, että pystymme hyödyntämään entistä tehokkaammin ja laadukkaammin jo olemassa olevaa rakennettua ympäristöä. Nyt Suomessa on melko paljon vajaakäytettyä rakennuskantaa. Kadut ja muu infra ovat olemassa, mutta nekin ovat vajaakäytöllä, jos rakennuksissa ei ole toimintaa.
On tärkeää huolehtia siitä, että rakennuksilla on kiertokulku. Jos alkuperäinen käyttö on hiipunut, toinen käyttötarkoitus tulee tilalle. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on paljon tyhjiä toimistoja, jotka eivät nyt monitilojen aikakaudella toimi sellaisinaan. Toisaalta tällä alueella on pulaa asunnoista, ja muuttoliikkeen takia niiden kysyntä vain kasvaa. Juuri isoimmissa kaupungeissa tiloja saadaan herätettyä helpommin henkiin uudella käytöllä – toimistojen muuntamiseen asunnoiksi kaivataankin vauhtia.
Tähän tulee avuksi juuri kaavajärjestelmän keventyminen, sen ansiosta tyhjiä tiloja voidaan valjastaa nykyistä joustavammin uuteen käyttöön.
Jo olemassa olevien kiinteistöjen tehokas hyödyntäminen ja lisärakentaminen on sekä kiinteistönomistajien että kaupunkien kannalta taloudellisempaa kuin tehdä aina pelloille uutta. Kompaktilla kaupunkirakenteella, jossa on edellytykset monipuolisille palveluille ja joukkoliikenteelle, pääsemme myös kestävään ja ilmastoystävälliseen yhdyskuntarakenteeseen. Tehokkaassa rakentamisessa on toki muistettava pitää aina huolta elinympäristön laadusta, esimerkiksi vihreitä alueita täytyy olla.
3. Näin kaavoitus ja resurssiviisaus kehittyvät tulevaisuudessa
Voimakas kaupungistuminen nostaa esille kysymyksen, millä tavalla me kaupungistumme. Tapahtuuko kasvu niin, että hyödynnämme ja täydennämme viisaasti myös jo olemassa olevia resursseja, eri aikakausien rakennuskantaa – isoa kansallisvarallisuuttamme? Tästä on nyt alettu käydä aiempaa vilkkaammin keskustelua, mikä on myönteistä.
Uskon, että kaavoituksen kevyempi malli toteutuu ja kaavoitusjärjestelmän hierarkiatasoja vähennetään, eli kaavassa ei jatkossa määrätä enää pienimpiä, yksityiskohtaisia asioita.
Säätelyä ja ohjaamista tarvitaan toki edelleen, mutta on tärkeää, että samalla jää tilaa uusille ideoille ja nykyistä innovatiivisimmille ratkaisuille. Väljempien paikalliskaavojen ansioista rakennusala voisi yhdessä kuntien ja asukkaiden kanssa synnyttää jotakin uutta ja kiinnostavaa – sellaista mitä aiemmin ei olisi tajuttu tai mikä ei olisi ollut aiempien kaavamääräysten takia mahdollistakaan.
