Siirry sisältöön

Senaatin arvokohteiden toimintaohje

Senaatti-kiinteistöillä on keskeinen rooli valtion rakennusperinnön vaalimisessa. Hallinnassamme olevista rakennuksista noin 600 on virallisesti suojeltu. Suojelukohteissa on mm. valtion ministeriöiden ja virastojen hallinto- ja toimistorakennuksia, kulttuurirakennuksia, museoita ja keskiaikaiset linnamme.

Suojeltujen rakennusten lisäksi ns. arvokiinteistöiksi on valittu joukko ilman virallista suojelustatusta olevia kohteita, mm. puolustushallinnon alueita ja uudempaa rakennuskantaa. Niitä hoidetaan samoin periaattein kuin suojeltuja rakennuksia.

Senaatti-kiinteistöt huolehtii hallinnassaan olevien kiinteistöjen arvon säilymisestä yhteiskuntavastuun periaatteiden mukaisesti. Oikein ajoitetuilla ja mitoitetuilla korjauksilla huolehditaan sekä kohteiden rakennustaiteellisten ja kulttuurihistoriallisten arvojen säilymisestä, että tilojen jatkuvasta käyttökelpoisuudesta. Jatkuva käyttö antaa taloudellisen pohjan rakennusten kunnossapidolle ja korjauksille.

Arvokohteiden hoidon periaatteet olemme kirjanneet toimintaohjeisiin ja niitä olemme sitoutuneet noudattamaan. Suojeluun liittyvissä asioissa toimimme tiiviissä yhteistyössä Museoviraston kanssa.

Yhteistyö Museoviraston kanssa

Museovirasto on rakennetun kulttuuriperinnön ja kulttuuriympäristön asiantuntijaviranomainen valtionhallinnossa. Museovirasto on Senaatin keskeinen kumppani rakennusperinnön tunnistamisen ja vaalimisen kysymyksissä.

Museovirasto ja Senaatti ovat solmineet kumppanuussopimuksen, jossa yhteistyöalueet on määritelty tarkemmin. Kumppanuusryhmä kokoontuu 3 – 4 kertaa vuodessa käsittelemään ajankohtaisia asioita ja hankkeita. Senaatista kumppanuusryhmässä on edustajat eri toimialoilta.

Museovirastoon ollaan yhteydessä hyvissä ajoin ennen korjaushankkeita ja myyntiä. Myös ylläpidon kysymyksissä käännytään Museoviraston asiantuntemuksen puoleen. Yhteydenotto- ja lausuntopyynnöt lähetetään Museoviraston kirjaamoon kirjaamo@museovirasto.fi. Jakeluun voidaan lisäksi laittaa jo tiedossa oleva yhteyshenkilö.

Arvokohteiden tunnistaminen

Arvokohteista on merkintä Senaatin tietojärjestelmissä, jotta niiden kanssa työskentelevät tunnistavat niiden erityisarvon. Ns. vapaaehtoisesti suojeltujen arvokiinteistöjen luetteloa tarkastellaan säännöllisesti.

Arvokohteiden tunnistamiseksi ja arvottamiseksi sekä hoidon ja korjaustoimenpiteiden pohjaksi laaditaan rakennus- ja kulttuurihistoriallisia selvityksiä. Raportit julkaistaan verkkosivuillamme http://www.senaatti.fi/fi/arvokiinteistot/raportit.

Valtion strategisille arvokohteille, joiden oletetaan pysyvän valtion käytössä jatkossakin, voidaan perustaa rakennushistoria-projektipankit. Pankkeihin tallennetaan esimerkiksi rakennushistoriaselvitystä tehdessä kerätty historiallinen arkistoaineisto tulevia korjauksia ja huoltoa palvelemaan. RHS-projektipankin aineistoille on sovittu määrämuotoinen kansiorakenne. Aineiston nimeämisestä ja lajittelemisesta vastaa rakennushistoriakonsultti.

Arvokohteissa tarvittava asiantuntemus

Arvokohteiden selvitys-, suunnittelu- ja toteutustehtävissä käytetään historiallisiin kohteisiin perehtyneitä tekijöitä, koska kyseessä on erityisosaamista vaativa ala.  Tärkeä asiantuntijakumppani on myös Museovirasto.

Tilaamista helpottamaan on arvokohteille kilpailutettu puitesopimuskumppaneita:

Rakennushistoriakonsulteilta voidaan tilata rakennushistoriaselvityksiä, arkistotutkimusta ja rakennuskohteen tarkempia tutkimuksia. Restaurointi- ja peruskorjaushankkeissa rakennushistoriakonsulteilta voidaan tilata myös työmaavaiheen aikaisia selvityksiä, dokumentointia ja korjausraportteja.

Restaurointiarkkitehtejä käytetään ensisijaisesti Museovirastolta siirtyneiden linnojen ja museoiden hankkeissa. Lisäksi restaurointiarkkitehdeiltä voidaan tilata muidenkin arvokiinteistöjen hankesuunnitelmat ja pienemmät suunnittelutehtävät. Esimerkiksi yksittäisen tilan muutostyöt, julkisivukorjaukset ja huoltokorjausten suunnittelu kannattaa antaa restauroinnin ammattilaiselle.  Suurempia peruskorjaus- ja restaurointihankkeita varten suunnittelijat kilpailutetaan erikseen.

Restaurointiurakoitsijat toimivat linnojen, museoiden ja muiden arvokohteiden korjaustöissä. Valituilla yrityksillä on eritysosaamista perinteisistä rakennus- ja korjausmenetelmistä, esimerkiksi puukatteiden tekemisestä, perinnemaaleilla maalaamisesta ja hirsikorjauksista. Yritykset osaavat tehdä mm. vauriokartoituksia ja dokumentoida tekemänsä korjaustyöt.

Konservointiurakoitsijat ovat erikoistuneet rakennuspintojen konservointiin. Heitä voi käyttää esimerkiksi koristemaalausten ja eri materiaalista tehtyjen koristeosien konservointiin. Lisäksi he osaavat laatia esim. väritutkimuksia ja konservointisuunnitelmia.

Selvitykset ja tutkimukset

Historiallisessa kohteessa tarvitaan tavanomaista runsaammin erilaisia lähtötilannetta kartoittavia selvityksiä ja tutkimuksia. Lisäksi varaudutaan lisätutkimuksiin työmaavaiheessa.

  • Kiinteistöpäällikkö teettää rakennus- ja talotekniset kuntoarviot strategisista arvokohteista hoidon ja ylläpidon avuksi.
  • Rakennuttajapäällikkö teettää tarkempia kuntotutkimuksia hankesuunnittelun yhteydessä. Mikäli mahdollista, tehdään myös rakenneavauksia.
  • Joko osana rakennushistoriaselvitystä tai erikseen, rakennuttajapäällikkö tilaa väri- ja pintatutkimuksia sekä vauriokartoituksia hankkeen väri- ja konservointisuunnittelun taustaksi.
  • Seurannan, vauriokartoitusten ja konservoinnin tarpeisiin teetetään koristemaalatuista pinnoista projektiot fotogrammetrisesti tai 3D-skannaamalla.
  • Laajemmissa korjaushankkeissa rakennuksesta tilataan inventointimalli tietomallia (BIM) varten. Mallia täydennetään purkutöiden jälkeen, jolloin rakenteet ovat paremmin näkyvissä.

Hoito ja ylläpito

Arvokohteissa jatkuvan ylläpidon merkitys on erityisen suuri. Korjausten ja huoltotoimenpiteiden oikea-aikainen toteuttaminen vähentää suurempien korjausten tarvetta ja säilyttää rakennuksen käyttökelpoisena.

Kaikista valtiolla pysyvästi säilytettävistä suojelukohteista pyritään teettämään rakennushistoria- tai kulttuuriympäristöselvitys kunnossapitohankkeiden taustatiedoksi. Samassa yhteydessä voidaan perustaa myös RHS-projektipankki rakennushistoriatiedon säilyttämiseksi.

Arvokohteessa esimerkiksi julkisivukorjaukset, ikkunankunnostus ja vesikatteen uusiminen vaativat tutkimuksia, tietoa historiasta ja perinteisistä materiaaleista, asiantuntevat restaurointisuunnittelijat sekä mahdollisesti lausunnon Museovirastosta.

Mikäli kohteessa on esim. sisäpintojen arvokkaita koristemaalauksia tai muita taideteoksiin verrattavia rakennusosia, niiden kuntoa seurataan säännöllisesti ja tilataan tarvittaessa konservointikierros.

Korjaushankkeet

Arvokohteisiin kohdistuvat toimenpiteet suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä museo- ja muiden viranomaisten kanssa.

Museoviraston edustaja pyydetään mukaan jo korjaushankkeen hankesuunnitteluvaiheessa. Näin suunnittelu lähtee alusta saakka kulttuurihistorialliset arvot säilyttävään suuntaan. Pääsuunnittelija on koko hankkeen ajan yhteystaho Museoviraston suuntaan.

Kohteiden suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden valinnassa edellytetään aikaisempaa kokemusta historiallisista rakennuksista ja perinteisistä materiaaleista sekä työtavoista. Vaadittava kokemus osoitetaan esimerkiksi vastaavin referenssein. Urakoita kilpailuttaessa voi myös työnjohdolle asettaa vastaavia vähimmäisvaatimuksia.

Kun arvokohteeseen kohdistuu toiminnallisia tai käyttötarkoituksen muutostarpeita, huomioidaan ratkaisuissa rakennuksen historia ja ominaispiirteet. Tavoitteena on säilyttää olemassa oleva tai rakennukselle tyypillinen tilaratkaisu, materiaalit ja rakenteet. Muutokset kohdistetaan toisarvoisiin ja jo aiemmin muutettuihin tiloihin.

Arvokohteiden korjaamisessa noudatetaan säilyttävän korjaamisen periaatteita. Rakennusosia ja –materiaalia pyritään säilyttämään mahdollisimman paljon. Korjauksissa käytetään vastaavanlaisia rakenteita ja materiaaleja. Säilytettävät rakenteet ja pinnat suojataan niin, että ne eivät vaurioidu työmaa-aikana.

Korjauksissa noudatetaan Museoviraston korjauskorttien ohjeita ja periaatteita. Urakoitsijoiden tulee hallita perinteisten materiaalien käyttö ja työmenetelmät.

Rakenteiden ja taloteknisten järjestelmien suunnittelussa lähdetään olemassa olevien järjestelmien ja rakenteiden parantamisesta sekä toiminnan ja turvallisuuden varmistamisesta. Teknisten järjestelmien uusimisessa pyritään hyödyntämään olemassa olevia reittejä. Ratkaisuissa varaudutaan tuleviin muutoksiin.

Tilojen turvallisuuteen ja terveellisyyteen pyrkivien ratkaisujen tulee olla harkittuja ja perustua riittäviin selvityksiin ja tutkimuksiin. Vaurioituneet rakenteet uusitaan, mutta ehjiä ja toimivia rakenteita ei ole syytä muuttaa.

Käyttötarkoituksen muutos tai uusi tilaratkaisu

Arvokohteissa pyritään ensisijaisesti säilyttämään nykyisen kaltainen käyttö, jotta suurilta muutoksilta vältytään.

Arvorakennusten uuden käyttötarkoituksen valinta pyritään tekemään rakennuksen ominaisuuksien perusteella siten, ettei uusi käyttötarkoitus vaaranna suojeluarvoja. Uudet toiminnot pyritään sovittamaan vanhojen huonetilaratkaisujen ja rakenteiden periaatteisiin.

Valtion toimitilastrategian mukaisesti tilatehokkuustavoitteista voidaan arvokohteiden osalta joustaa. Esimerkiksi juhlavat portaikot ja salit tai leveät käytävät jätetään tilatehokkuuslaskelmien ulkopuolelle.

Tilankäytön tehostamisessa suositaan yksinkertaisia ja kohtuullisesti mitoitettuja ratkaisuja. Henkilömäärän lisääminen johtaa helposti myös ilmanvaihdon tarpeen lisääntymiseen, mikä saattaa aiheuttaa hyväkuntoisessa rakennuksessa turhia muutostöitä.

Arvokohteiden kiinteistökehitys ja myynti

Lisä- ja täydennysrakentaminen kulttuurihistoriallisesti arvokkailla alueilla ja suojeltujen rakennusten lähialueilla toteutetaan näitä rakennuksia ja kulttuuriympäristöjä kunnioittaen ja niiden säilymistä edistäen.

Suojeluarvoja omaavien kiinteistöjen myynneissä edellytetään, että tuleva omistaja noudattaa rakennusten kunnostuksessa ja suojelussa Museoviraston ohjeita.