Paikkarin torppa
Kuvia kohteesta
Historia
Paikkarin torppa on Kalevalan kokoajan, Elias Lönnrotin syntymäkoti. Hänen räätäli-isänsä rakensi talon vuoden 1800 paikkeilla.
Valtio hankki torpan omistukseensa vuonna 1889 ja sitä ryhdyttiin kunnostamaan museoksi. Pihapiirin rakennuksia kunnostettiin ja sisätiloihin palautettiin sinne kuulunutta alkuperäistä esineistöä. Torpassa on nähtävillä mm. Elias Lönnrotin mustaksi petsattu kannel sekä hänen valmistamiaan kalusteita, kuten kirjoitusteline ja kirjahylly. Vuonna 1928 kohde siirtyi Muinais-tieteellisen toimikunnan, nykyisen Museoviraston, hoitoon.
Paikkarin torppa siirtyi Museovirastolta Senaatti-kiinteistöjen haltuun vuoden 2014 alussa.
Rakennus on vaatimaton lounaissuomalainen torppa, joka on säilynyt 1800-luvun alun asussa maalaamattomana ja malkakattoisena. Vanhimman osan, tuvan lisäksi taloon kuuluu myöhemmin rakennetut eteinen ja kamari. Kivi- ja riukuaidan ympäröimässä pihapiirissä on lisäksi hirsiaitta ja järvelle viettävässä rinteessä kaksi pärekattoista maakellaria. 1920 -luvulla torpan läheisyyteen rakennettiin jugendtyylinen vahtimestarin asunto, navetta ja aitta.
2018 tuvan ikkunanluukkuja paikattiin ja sinkityt sinkilät ja lukot vaihdettiin puisiin linkkuihin. Korjausten yhteydessä kuitenkin todettiin, ettei pelkkä paikkaaminen riitä enää kauan vaan luukkujen vaihtamista uusiin tulisi harkita. Ikkunaluukkujen korjaus ja takaisin asentaminen jatkuvat vuoden 2019 aikana.
Tuvan piippu ja leivinuuni korjattiin keväällä 2017. Samoihin aikoihin korjattiin myös tuvan hirsirungon lahovauriot. Kantamattomia väliseiniä ei korjattu, koska se ei ollut rakenteellisesti välttämätöntä. Samalla saatiin säästettyä osa alkuperäistä torpan materiaalia.
Paikkarin torpan ja pihapiirin kunnostus on ollut hienovaraista ylläpitoa kautta vuosien. Vuosien 2001-2002 aikana torppaa ja sen ympäristöä ehostettiin perusteellisemmin Lönnrotin syntymän 200-vuotisjuhlaa varten.
Torpan sisätilojen savirappausseinät ja liimamaalipinnat konservoitiin kauttaaltaan. Savirappaus on ollut perinteinen sisäpintojen käsittely, kun on haluttu sileää ja helposti puhtaana pidettävää pintaa. Aitan malkakatto uusittiin, samoin torpan päädyssä oleva tahko. Pihapiirin kasvillisuutta siistittiin, lähipellot otettiin taas viljelykseen ja näköalakalliolle hankittiin uudet penkit. Koko alue varustettiin myös uusilla opasteilla.
Lipunmyynti siirrettiin torpan eteisestä vahtimestarin asunnon navettaan kunnostettuihin tiloihin. Pelkän lipunmyyntipöydän sijaan museomyymälä sai näin tilaa myös museokauppatuotteille ja virvokkeille.
Lähteet
Museovirasto – Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY: Elias Lönnrotin Sammatti.
https://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1353
Museovirasto restauroi -verkkosivusto
https://museovirastorestauroi.nba.fi/museot/paikkarin-torppa
Livady Oy: Paikkarin torppa. Restaurointikirja. 2019.