Ainola
Historia
Tuusulan rantatie mainitaan kirjallisissa lähteissä jo 1600-luvun lopulla. Tien varrelle, Tuusulanjärven itärannalle syntyi 1800-luvun lopulla huvilayhdyskunta, johon asettui asumaan joukko aikakauden nimekkäimpiä suomalaisia taiteilijoita. Tuusulanjärven taiteilijahuvilat muodostavat rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti ainutlaatuisen kokonaisuuden. Tuusulanjärven yhdyskunnasta tuli merkittävä taide-elämän keskus, joka heijastaa tuolloin herännyttä suomenmielistä maaseutu- ja kansanelämän ihannointia.
Vuonna 1904 valmistuneen hirsihuvilan suunnittelijana oli arkkitehti Lars Sonck. Jean Sibeliukselle luonnon keskellä sijaitseva kotihuvila tarjosi rauhaa ja hiljaisuutta, jota vaativa luomistyö edellytti. Nykyään museokävijät voivat tutustua säveltäjämestarin kotiin sen alkuperäisessä asussa.
Ainolaan kuuluu myös Aulis Blomstedtin suunnittelema vahtimestarin talo. Se valmistui vuonna 1974, jolloin Ainola toimi jo museona. Kasvavan kävijämäärän ansiosta vuonna 2008 käynnistyi muutoshanke, jossa entinen vahtimestarin asuinrakennus muutettiin museon kahvila- ja lipunmyyntitiloiksi.
Ainolan kiinteistö siirtyi Museovirastolta Senaatti-kiinteistöille vuoden 2014 alussa. Museon toiminnasta vastaa Ainola-säätiö.
Uusi kahvila entiseen vahtimestarin asuntoon 2009-2010
Vuonna 2008 käynnistyi muutoshanke, jossa Ainolan pihapiirin entinen vahtimestarin asuinrakennus muutettiin museon kahvila- ja lipunmyyntitiloiksi. Kahvilarakennukseen saatiin myös uudet wc-tilat sekä henkilökunnan työ- ja sosiaalitilat.
Aulis Blomstedtin suunnittelema vahtimestarin talo oli valmistunut vuonna 1974, jolloin Ainola toimi jo museona. Uuden käytön edellyttämien tilallisten muutosten lisäksi myös teknisten järjestelmien uusiminen oli tärkeä osa korjaushanketta. Vaikka sisätilat kokivatkin monenlaisia uudistuksia, pyrittiin vahtimestarin talo säilyttämään ulkoasultaan mahdollisimman hyvin alkuperäisessä asussaan osana pihapiirin arvokasta kokonaisuutta. Rakennuksen suunnittelijan mukaan nimetty Kahvila Aulis avasi ovensa yleisölle kesällä 2010.
Esteetön kulku museoon 2010
Vuonna 2008 Ainolasta teetettiin esteettömyyskartoitus yhteistyössä Kynnys ry:n kanssa. Sen pohjalta käynnistyi päärakennuksen esteettömän sisäänkäynnin suunnittelutyö rinnakkain kahvilahankkeen kanssa. Oivaltavalla suunnittelulla päärakennuksen kuistin portaiden viereen asennettiin tasonostin, joka normaalitilassa piiloutuu kuistin lattiarakenteiden sisään. Kun nostinta halutaan käyttää, kuistin saranoitu etuseinä avataan ja nostin lasketaan maan tasoon.
Huomaamaton ratkaisu on oivallinen esimerkki siitä, kuinka hyvällä suunnittelulla voidaan parantaa rakennuksen esteettömyyttä kohteen rakennustaiteellisten arvojen siitä kärsimättä.
Tiilikaton kunnostus 2011
Vuoden 2011 korjausohjelmassa oli päärakennuksen tiilikaton kunnostus ja ikkunoiden korjauksia. Vanhat savitiilet irrotettiin paikaltaan ja laskettiin nosturin avulla varovasti alas. Tiilet puhdistettiin hiilidioksidijäätä käyttäen ja asennettiin takaisin paikoilleen alusrakenteiden korjauksen jälkeen. Rikkoutuneiden tiilien tilalle saatiin korvaavia vaihtotiiliä Ainolan omista varastoista.
Saunan konservointi 2014-2015
Talven 2014–2015 aikana on Ainolan soma pieni sauna ollut konservointityömaana. Tiilikatto kunnostettiin, hirsirunkoa kengitettiin ja sisäpintoja ehostettiin. Tavoitteena on sama kuin koko Ainolassa: säilyttää se siinä asussa, missä se oli Ainon kuoltua 1968. Näin määritellään Ainolan museon perustamisen säädekirjassa.
Syksyllä 2014 uusittiin myös Ainolan pysäköintialue osana laajempaa tienrakennusprojektia. Ankea asfalttikenttä sai uudet reunakivet ja istutukset, mm. Sibeliuksen pianosarjan innoittamat "viisi puuta".