Senaatti panostaa Hämeen linnan turvallisuuteen
Vuodesta 2014 lähtien Senaatti-kiinteistöjen hallinnoimassa Hämeen linnassa on meneillään pitkäkestoinen kunnostusprojekti, jonka aikana muun muassa muureja ja vallihautoja perusparannetaan. Viimeisimmän vuoden aikana on satsattu tavallistakin enemmän linnan paloturvallisuuteen. Lisäksi viime syksynä kaivettiin esiin ainoan ennallaan säilyneen, talvisodan kynnyksellä rakennetun väestösuojan suuaukko. Kuluvan koronavuoden muodostamaa poikkeusta lukuun ottamatta linnan vuosittainen kävijämäärä on tasaisesti noussut noin 100 000 kävijään vuodessa. Siksi myös pelastusreittien toimivuuteen on tulossa parannuksia, mikä edellyttää uuden, kantavuudeltaan suuremman ja hieman aiempaa leveämmän puusillan rakentamista.
Hämeen linnan vallihauta on Suomen ainoa vesivallihauta. Se rakennettiin 1700-luvun lopulla, jolloin aiemmin rakennetun linnan puolustusta parannettiin rakentamalla linnan ympärille bastionijärjestelmän mukainen linnoitus maavalleineen ja 600-metrisine vesivallihautoineen. Nyt toteutettavan vallihaudan kunnostamisen pääasialliset tavoitteet ovat virtauksen palauttaminen vallihautapohjaa ruoppaamalla sekä vallihaudan kiviluiskien korjaaminen.
”Vaikka korjattavaa on paljon ja työ edistyy varsin hitaasti, on todettava, että noilla vanhoilla rakentajilla on ollut tajua siitä, millainen rakenne toimii”, toteaa kohteen arkkitehti Sanna Ihatsu.
Osa vallihaudan muurista on menettänyt routimisen takia muotonsa, minkä vuoksi vallirakenteen päällimmäiset kivet puretaan ja ladotaan uudelleen. Tämä vaatii myös maavallin keventämistä korjaustyön ajaksi.
Lisäksi vankilan alkuperäistä yli sata vuotta vanhaa muuria on purettu kevään ja alkukesän aikana. Vankityönä puretun muurin tilalle valmistuu tänä kesänä uusi muuri. Pääosa muista vanhoista muuratuista rakenteista on ikäänsä nähden varsin hyvässä kunnossa.
Senaatti-kiinteistöjen rakennuttajapäällikkö Sami Brückin mukaan kuluneen koronakevään aikana työt ovat työmaan näkökulmasta sujuneet erittäin hyvin, koska Hämeen linnassa vierailijoiden määrän selkeä pienentyminen helpotti logistiikkaa, eikä ulkopuolisille koituvia turvallisuusriskejä tarvinnut nyt ottaa normaalivuosien tavoin huomioon.
”Senaatti-kiinteistöt osoitti myös koronan takia lisärahoitusta tämäntyyppisiin hankkeisiin”, Brück lisää.
Hän kertoo myös pitävänsä arvossa sitä hyvää yhteistyötä, joka on tarpeen yhdessä Museoviraston kanssa historiallisia rakennuksia kunnostettaessa.
Entistä parempaa turvallisuutta
Osa tälle vuodelle saadusta runsaan 300 000 euron kokonaisrahoituksesta on käytetty turvallisuuden parantamiseen. Esimerkiksi poistumisteiden valaistusta on parannettu; uudet, akkuvarmenteella varustetut hätäpoistumistiet perustuvat LED-teknologiaan.
”Tämä parantaa henkilöturvallisuutta, mikä on perusteltua, sillä kuluvan koronavuoden muodostamaa poikkeusta lukuunottamatta linnan vuosittainen kävijämäärä on tasaisesti noussut ja oli vuonna 2019 noin 111 000 kävijää. Tämä oli vuosikymmenen paras tulos”, kertoo Kansallismuseon intendentti Jouni Marjamäki.
Turvallisuuden parantamista on myös se, että nurmetettujen linnavallien laelle on pystytetty niittotolppia, joihin kiinnitettyjen köysien varassa ja valjaisiin kiinnitettynä voi tehdä jyrkillä rinteillä niittotyötä turvallisesti.
Mittavin turvallisuuteen liittyvä osaprojekti kuitenkin vasta suunnitteluvaiheessa: vanhan puusillan purkaminen ja uudelleen rakentaminen pelastusajoneuvojen painon kantavaksi.
”Rakentaminen ajoittuu ensi vuodelle. Uuden sillan tulee kestää 32-tonnisen säiliöauton paino. Sen on oltava myös hieman leveämpi nykyiseen siltaan verrattuna”, Brück selvittää.
Uuden sillan rakentamisesta ja erityisesti sen perustamisesta tekee vaativan se, että vanhan historiallisen 1700-luvun sillan samassa kohdin sijaitsevia perustuksia ei tulla purkamaan. Oma haasteensa on ollut myös löytää riittävän järeitä, halkaisijaltaan 300-350 millimetrin ja pituudeltaan yli kuusimetrisiä tukkeja.
Nykyinen pelastusreitti kulkee linnan eteläpuoleisen vanhan kivisillan kautta. Tämä silta on Brückin mukaan kunnostuksen tarpeessa, jonka toteutus on mahdollista vasta, kun pelastusajoneuvoille on varattuna vaihtoehtoinen reitti.
Väestösuoja kuntoon, kasvit hallintaan
Hämeen linnan muurien sisäpuolella on myös maavallin peittämä, talvisodan kynnyksellä käyttöönotettu betonirakenteinen väestösuoja. Se on Sanna Ihatsun mukaan ainoa säilynyt suuresta määrästä sodan kynnyksellä nopeaan tahtiin pääasiassa puusta rakennettuja väliaikaisia väestösuojia.
”Vanhoja dokumentteja tutkimalla muodostui käsitys siitä, missä vuoden 1980 tienoilla peitetty oviaukko aikanaan mahdollisesti sijaitsi. Oviaukon paikka löytyi jo ensimmäisellä kaivurin kauhaisulla”, Sanna Ihatsu kertoo.
Kun selvisi, että väestösuoja on kunnostettava, vaihtoehtoina olivat esillä muun muassa sen täyttäminen Leca-soralla ja tukeminen tarkkaan mitoitetulla teräsrakenteella. Viime mainittu vaihtoehto tuli valituksi, ja lopullisten mittojen selvittämistavaksi valittiin valokuvaus ja laserkeilaus.
Samaan aikaan kun maan alla laitettiin kuntoon väestösuojaa, maan pinnalla kunnostettiin vallihautaa. Osa tätä laajaa kokonaisuutta on kasvillisuuden muokkaaminen tasapainoiseksi kokonaisuudeksi. Tässä tapauksessa ”häirikköjä” ovat olleet ruttojuuri ja isosorsimo -nimiset vieraskasvit, joiden hallitsematon kasvu ei ole mielekästä, koska tämä merkitsisi sitä, että osa muista, ainutlaatuisistakin kasveista olisi vaarassa hävitä.
Aiempien vuosien tapaan osa linnavallien nurmikonhoidosta on lampaiden kontolla. Tänä vuonna lampaita on viimevuotiseen nähden noin puolitoistakertainen määrä, noin 25. Osa lauman jäsenistä on vasta alkukeväästä syntyneitä karitsoja; nuorin kaikista sai nimekseen Korona.
