Senaatin kiinteistöissä on monia mielenkiintoisia vuokralaisia – ja muutamat niistä ovat vuosisatojen takaa. Esimerkiksi Olavinlinna ja Louhisaari ovat siksi herättäneet myös yliluonnollisia ilmiöitä etsivien ihmisten kiinnostuksen.
Huolestuneen oloinen harmaa herra. Linnanmuuriin elävältä haudattu surullinen nuori neito. Valoja vilkuttava ja tietokoneista kiinnostunut edesmennyt valtionarkeologi.
”Melkein kaikissa Senaatin vanhoissa rakennuksissa tuntuu olevan kummitus”, kertoo Senaatti-kiinteistöjen rakennuttajapäällikkö Selja Flink.
Saman vahvistaa intendentti Jouni Marjamäki Kansallismuseosta, vaikkei itse ole suoraan henkimaailmaan törmännytkään edes työpaikallaan, jossa vaeltaa ja uusia työnteon tapoja tarkkailee edesmennyt, pitkän museouran tehnyt valtionarkeologi.
”Kummitukset ja paranormaalit ilmiöt ovat kovassa huudossa tällä hetkellä. Ehkä elämämme on nykyään niin rationaalista ja tieteeseen pohjautuvaa, että ihminen kaipaa jonkinlaista hengellistä tasoa elämäänsä”, Marjamäki aprikoi.
Hänen mukaansa kiinnostus yliluonnollisuuteen on ollut sen verran voimakasta, että Kansallismuseo on suostunut paranormaaleihin tutkimuksiin Louhisaaren linnassa, Hämeen linnassa ja Olavinlinnassa. Niitä ovat tehneet kahden suomalaisen veljeskaksikon Aavedata sekä Paranormal Investigations Group.
”Nämä tilaisuudet ovat herättäneet paljon kiinnostusta, ja niille vaikuttaa olevan omat seuraajansa”, Marjamäki sanoo.
Selja Flink kertoo usein liikkuneensa yksikseen vanhoissa taloissa ja toivoneensa kokevansa jotain mielenkiintoista, mutta turhaan.
”Yliluonnolliset ilmiöt askarruttavat minuakin, koska moni ihan järkeväksi tuntemani ihminen on kertonut kokemuksistaan, muun muassa Merisotakoululla paikalliset sotilaat. Itse en ole kuitenkaan havainnut mitään, joten ilmeisesti kummitukset valikoivat yleisönsä!”
Erik Akselinpoika Tott käynnisti Olavinlinnan rakennustyöt Savonlinnassa vuonna 1475. Hänen kerrotaan edelleen kantavan huolta siitä, että linna pidetään kunnossa.
Savonlinnassa sijaitseva Olavinlinna huokuu useampaakin yliluonnollista tarinaa. Siellä järjestetään pimeiden iltojen kierroksia, jotka keskittyvät linnan historian faktatietoihin, mutta jotka voivat saada myös mielikuvituksen laukkaamaan.
”Kirkkotornin ensimmäisessä kerroksessa sijaitsee vanhin huone, josta linnan rakentaminen on saanut alkunsa. Siellä kerrotaan majailevan huolestuneen oloinen, harmaisiin vaatteisiin pukeutunut herra. Kun joku muu astuu sisään, hän siirtyy toiseen huoneeseen ja puhisee mennessään”, kertoo Olavinlinnan tarinat tunteva yleisötyökoordinaattori Anne Paulasuo Kansallismuseon yleisötyö ja tapahtumat -yksiköstä.
Olavinlinnassa ajatellaan, että harmaa herra olisi Erik Akselinpoika Tott, joka käynnisti linnan rakennustyöt vuonna 1475 Ruotsin itärajan suojaksi. Jos hahmoa yrittää seurata, se katoaa jäljettömiin.
”Täällä tuumimme, että olemalla huolissaan hän haluaa varmistaa, että linna pidetään jatkossakin hyvässä kunnossa”, kertoo Paulasuo, joka itse ei ole herraa tavannut.
Toinen tarina Olavinlinnasta kertoo surullisesta nuoresta neidosta, joka olisi haudattu elävänä linnan muuriseinän sisään. Myöhemmin samaan paikkaan muurissa kasvoi pihlaja, joka tosin 1950-luvulla putosi alas pihalle. Tästä kertoo myös Annikki Tähden laulu Balladi Olavinlinnasta.
”Linnanneidon tarinahan on yleismaailmallinen. Myöhäisellä keskiajalla elänyt neito oli rakastunut nuoreen mieheen ja tapaillut tätä salaa linnan ulkopuolella. Yhtenä iltana mies ehdotti, että tulisi linnaan laulamaan neidolle. Kun tyttö avasi oven, sen takana olikin vihollissotilaita. Viholliset saatiin kukistettua ja hukutettiin virtaan, ja linnanneito rangaistukseksi haudattiin elävältä pienen linnanpihan muuriin”, Paulasuo kertoo.
Olavinlinnassa kerrotaan myös linnan suojelupyhimystä, Pyhää Olavia, esittävän patsaan liikkuvan öisin. Aamulla reissuilta palatessa sillä tulee ilmeisesti niin kiire asettautua patsasalustalle seisomaan, että toinen jalkaterä jää puolittain alustan reunan ulkopuolelle roikkumaan.
”Siivoojamme on sanonut olevansa aivan varma, että kun hän tulee varhain aamulla linnaan töihin, Pyhän Olavin patsas seuraa häntä katseellaan”, Paulasuo sanoo.
Olavinlinnan legendaarinen opas Osmo Sikio kehitti patsaan liikkumisen syystä myös vekkulin, erityisesti lapsia viehättävän tarinan.
”Patsas liikkuu, koska sille tulee pitkän päivän jälkeen nälkä ja se lähtee etsimään ruokaa. Aamuisin linnan ravintolassa ihmetellään, miten pakasteesta katoaa usein todella paljon jäätelöä. Selitys on Pyhä Olavi. Patsas on noin kolmimetrinen, joten siihen uppoaa jäätelöä litrakaupalla”, Paulasuo siteeraa Sikion kehittämää tarinaa.
Kansallismuseon rakennustyöt Helsingissä saatiin päätökseen vuonna 1910. Tarinan mukaan nykyäänkin eräs edesmennyt valtionarkeologi seuraa kiinnostuneena museon toimintaa.
Kansallismuseon kummitteleva arkeologi on päässyt myös Vanessa Kairulahden ja Karolina Kouvolan kirjaan Helsingin henget – opas aaveiden pääkaupunkiin, joka julkaistiin vuonna 2018.
Kirjan mukaan Kansallismuseossa uskotaan näyttely- ja työskentelytiloissa näyttäytyvän mieshahmon olevan pitkän museouran tehnyt, entinen valtioarkeologi Hjalmar Appelgren-Kivalo. Hjalmarin sanotaan myös vilkuttaneen valoja museon sisällä.
Hjalmar on joutunut seuraamaan työelämän muuttumista vierestä, ja digitaalisuus on varmasti hänellekin ollut iso murros.
”Eräs museon työntekijä kertoi nähneensä suuren harmaan valtionarkeologin hahmon tietokoneen ääressä naputtelemassa ja ihmettelemässä museotyötä hehtaarihallissa. Museon työntekijät arvelevat, että entiseen rakkaaseen työpaikkaansa kiinnittyneellä valtionarkeologilla on mahdollisesti jäänyt jokin työtehtävä kesken tai hän on kiinnostunut siitä, mitä museotyö nykyään pitää sisällään”, Helsingin henget -kirja kertoo.
Louhisaaren linna Askaisten pitäjässä on 1600-luvun puolivälistä. Nyt sen kummituskierroksella kerrotaan jo vuosisatoja eläneitä tarinoita ja hyödynnetään myös oppaiden itse kokemia väristyksiä.
Louhisaaren linnan päärakennuksen kivilaattaan on hakattu latinankielinen kirjoitus ja vuosiluku 1655, joka viittaa linnan rakentamisen ja muuraustöiden aloittamiseen. Varsinais-Suomen Askaisissa sijaitseva Louhisaari kuului satoja vuosia Fleming-suvulle, kunnes se myytiin Mannerheimeille 1700-luvun lopulla.
Historiaa siis tällekin linnalle on karttunut ja siksi myös kummituksia. Louhisaari onkin mukana keväällä 2019 Sub-kanavalla nähtävässä Aaveiden jäljillä -televisiosarjassa.
Louhisaaren museo on järjestänyt kummituskierroksia vuodesta 2017, ja syksyn 2018 kierroksen dramaturgian luomiseen ja toteutukseen osallistui entistä suuremman näyttelijäjoukon lisäksi käsikirjoittaja ja ohjaaja. Tämän vuoden viimeinen kummituskierros järjestetään pyhäinpäivänä.
”Nyt puolentoista kuukauden aikana pidetyille kierroksille lippuja on myyty kaikkiaan 1300, joten kiinnostusta kummitustarinoihin riittää”, kertoo Louhisaaren museon vastaava opas Camilla Adolfsson.
Kummituskierroksilla kerrotaan Louhisaaressa jo vuosisatoja eläneitä tarinoita ja hyödynnetään myös oppaiden itse kokemia väristyksiä. Kierroksilla on 12 vuoden ikäraja.
”Kierrokselle osallistuvat selkeästi odottavat, että heitä vähän pelotellaan. Mutta emme tee sitä mitenkään järkyttävän pahasti”, Adolfsson kertoo.
Linnassa kuulemma kummittelee viimeinen siellä elänyt Fleming eli Herman nuorempi sekä hänen vaimonsa.
”Tarinan mukaan Herman sulki vaimonsa koppiin aina lähtiessään matkoille. Palvelijat antoivat vaimolle ruokaa, mutta kerran Herman unohti mainita siitä ja vaimo kuoli nälkään.”
Louhisaaren yhtä huonetta kutsutaan pirunkamariksi, tosin nimitys ei johdu itse vihtahoususta vaan huoneen tapetissa olevasta satyyrin päästä. Adolfsson arvioi, että palvelijat ovat aikoinaan tulkinneet tämän kreikkalaiseen jumaltarustoon kuuluvan luonnonhengen piruksi sen päässä olevien sarvien takia.
”Pirunkamarissa kerrotaan kummittelevan ja olevan negatiivista energiaa. Yksi oppaistamme on nähnyt huoneen oven menevän itsestään kiinni – ilman mitään vetoa tai muuta järkevää selitystä.”
Adolfssonin mukaan Louhisaaressa on kuulunut myös selittämättömiä askelten ääniä, laatikoitten availua ja avainten kilisyttelyä. Hän itse on kerran aamulla töihin tullessaan nähnyt märät jalanjäljet kellarista ulko-ovelle. Pelännyt hän ei ole kuitenkaan Louhisaaressa koskaan, eikä muidenkaan tarvitse siellä vieraillessaan kauhua kantaa.
”Nämä kummitukset ovat kilttejä ja hyväntahtoisia.”
Haluatko lukea uusimmat sisältömme ensimmäisten joukossa?
Senaatissa meitä oikeasti kiinnostaa, mitä mieltä asiakkaamme ovat. Olemme mitanneet asiakastyytyväisyyttä jo melkein 20 vuoden ajan, ja aina kun uudet tulokset julkaistaan, fiilis on kaikilla vähän kuin jouluaattona – jännittävää…
Vantaan Jokiniemeen, Keskusrikospoliisin naapuriin valmistui Suomen ensimmäinen uudistetun poliisitalokonseptin mukainen pääpoliisiasema lokakuussa 2024. Korkean turvatason rakennuksen värikkäiden seinien sisään sijoittuu Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen lisäksi poliisivankila.
Senaatti-konserni kannattaa vahvasti julkisten hankintojen kehittämistä ja kilpailun edistämistä. On kaikkien etu, että meillä on toimivat markkinat julkisissa hankinnoissa. Hankintalakiin on esitetty useita tiukennuksia, jotka eivät välttämättä johda haluttuihin lopputuloksiin.…
Lappeenrannan virastotalo koki uudistuksen marraskuun 2022 ja huhtikuun 2024 välillä, kun sen 12 000 neliötä muutettiin valtion palvelu- ja toimitilaverkkouudistuksen mukaisesti yhteiseksi työympäristöksi. Tilamuutoksen myötä virastotaloon on kotiutunut 16 julkisen…
Yksiin kansiin kootuista tilatiedoista voidaan rakentaa raportteja kuntien tilahallinnan ja -johtamisen sekä päätöksenteon tueksi. Kuntien tilatietopalveluyksikön analyytikko Jarno Kajanne valottaa, mitä nämä raportit ovat, mihin niitä käytetään ja miten kunta…
Kuntien tilatietopalveluiden kivijalkana toimivat tiedot kuntien omistamista ja vuokraamista tiloista. Näitä tiloja on kymmeniä miljoonia bruttoneliöitä, kaikkiaan kahdeksan kertaa enemmän kuin valtiolla. Valtavaa tietomäärää perkaavat ja yhteismitallistavat kuntien tilatietopalvelujen tilatietokäsittelijät.
Kun ihmiset huomasivat, että minulla on taitoa ja osaamista, sain paljon vastuuta. Arvostan sitä, että saan kehittyä ammattilaisena.
Caisha aloitti Senaatissa kesätyöntekijänä, mutta mahdollisuus kehittää omaa osaamista vei hänet pidemmälle. Nyt hän yhdistää projektityön ja opinnot joustavasti ja nauttii jatkuvasta oppimisesta.
Benjamin lähti kesätöihin Senaatin digipalveluiden pariin ja löysi itsensä robotiikan ääreltä. Nopea rekrytointiprosessi, monipuoliset tehtävät ja työyhteisön tuki vakuuttivat hänet heti alusta alkaen.