Olavinlinna
Kuvia kohteesta
Historia
Erik Akselinpoika Tott käynnisti Olavinlinnan rakennustyöt vuonna 1475 Ruotsin itärajan suojaksi. Pitkän historiansa aikana Olavinlinna on toiminut myös Venäjän valtakunnan rajalinnana ja vasta Suomen sodan jälkeen vuonna 1809 se menetti sotilaallisen merkityksensä. Tämän jälkeen Olavinlinna päästettiin rappeutumaan kunnes 1800-luvun lopulla se tunnustettiin historialliseksi monumentiksi. Sen jälkeen linnaa on hoidettu muinaismuistona. Tänä päivänä linna on suosittu matkailukohde ja juhlien tapahtumapaikka.
Olavinlinna siirtyi vuonna 2014 Museovirastolta Senaatti-kiinteistöille. Museovirasto jatkaa linnan vuokralaisena ja museotoiminnan ylläpitäjänä.
Vallanvaihdokset ovat antaneet Olavinlinnalle oman leimansa, joka on yhä nähtävissä linnan moni-ilmeisessä arkkitehtuurissa. Alkuperäinen Olavinlinna edustaa suomalaista keskiaikaista linnoitusarkkitehtuuria.
Päälinnassa on alunperin ollut kolme tornia ja niiden väliset kehämuurit. Esilinna täyttää loput pienestä kallioluodosta. Esilinnaa suojaamaan on 1600-luvulla rakennettu Kijlin torni. Linnan eteläsivu linnoitettiin bastionijärjestelmän mukaisesti venäläisaikana 1700-luvun lopulla.
Viime vuosisadan vaihteessa toteutetut tilalliset muutokset paransivat linnan käytettävyyttä matkailukohteena ja Savonlinnan oopperajuhlien näyttämönä. Uusi, joka kesä uudelleen koottava ja palkittu sadekatos on ARK - house arkkitehdit Oy:n suunnittelema.
Tykkitasanteiden vedeneristyskorjaukset
Vuonna 2007 Olavinlinnassa käynnistyi korjaushanke, jonka taustaksi tehtiin ensin muurien ja vesieristeiden kuntotarkastus. Rakenteet todettiin paikoin erittäin huonokuntoisiksi, sillä
tykkitasanteiden vedeneristysongelmien vuoksi vesi oli valunut muurien sisään ja niiden alla oleviin huonetiloihin. Myös linnan tornien kuparikatteet olivat korjauksen tarpeessa. Vesikatevauriot pahenivat merkittävästi, kun Kijlin tornin kate repeytyi rikki kovalla tuulella tammikuussa 2008.
Tykkitasanteiden vedeneristyskorjaukset aloitettiin keväällä 2008. Sopivan eristysratkaisun löytäminen betonilaatan ja luonnonkivimuurin liittymäkohtaan vaati paljon pohdintaa. Lopulta päädyttiin käyttämään bitumikermiä, jonka liitoskohdat tiivistettiin siveltävällä eristeellä ja peitettiin kuparilistalla. Tasanteiden kansilankutuksesta tehtiin osittain avattavia helpottamaan tulevia tarkistuskertoja.
Paksun bastionin muurinkorjaus
Muurien osalta huonoimmassa kunnossa oli Paksu bastioni, jonka vaurioiden kartoitus ja korjaussuunnittelu käynnistyivät vuoden 2008 syksyllä. Muureissa oli vaarallisia pullistumia ja osa kivistä oli irronnut paikaltaan, sementtipitoiset saumaukset irtoilivat ja muuriytimen laasti oli muuttunut hiekkamaiseksi. Muurinkorjaustyöt toteutettiin osana syksyllä 2009 käynnistynyttä "Olavinlinna saavutettavaksi ja turvalliseksi" -työllistämishanketta.
Tutkimuksissa Paksu bastioni todettiin läpimäräksi. Muurin huipulla olevat vesieristeet olivat osittain vaurioituneita ja halkeilleista muurin laastisaumoista oli imeytynyt rakenteen sisälle kosteutta. Vesi oli jäätyessään rapauttanut muuria entisestään.
Muurit korjattiin syvätäyttömenetelmällä. Sementtipitoinen murentunut laasti ja muuriytimen hiekkamaiseksi muuttunut laasti poistettiin. Puhdistetut onkalot täytettiin kivillä ja pumpattiin täyteen hydraulisella kalkilla vahvistettua kalkkilaastia. Uuden laastin koostumus määriteltiin tutkimalla linnan keskiaikaisia laasteja.
Korjauslaastiksi kehitelty hydraulinen kalkkilaasti vastaa linnan vanhoja laasteja, joustaa rakenteen liikkeissä ja kestää sen vuoksi paremmin sään rasituksia kuin aiemmin käytetyt sementtipitoiset laastit. Uudessa laastissa käytettiin paikallista hiekkaa, joka ominaisuuksiltaan vastaa alkuperäisissä laasteissa käytettyä hiekkaa. Vuoden 2012 kevääseen mennessä Paksun bastionin etelämuuri saatiin kunnostettua lähes valmiiksi. Varsinaisen korjaustyön lisäksi hankkeeseen kuului myös työvaiheiden dokumentointi ja raportointi.
Rinnakkain muuritöiden kanssa konservoitiin myös Paksun bastionin ampuma-aukkoja, joiden holvikaaret on muurattu tiilestä. Irronneita tiiliä kiinnitettiin takaisin paikoilleen tai korvattiin linnaan varastoiduilla vanhoilla tiilillä. Tiilirakenteiden konservointiin käytetty laasti oli muuten samantyyppistä kuin kivimuurien korjauslaasti, mutta siihen käytettiin hienorakeisempaa hiekkaa.
Lähteet
Museovirasto – Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY: Olavinlinna, Kyrön- ja Haapasalmen kulttuurimaisema.
https://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1116
Arkeologisten kaivausten tutkimushistoriaselvitys:
Muurinkorjaukset ja laastit: