Kiasman korjauksessa pilotoidaan modernin suojelua
Nykytaiteen museo Kiasma on yksi Senaatin arvokiinteistöistä ja vastuusuojelukohteista.
Niin julkisivujen kuin sisätilojenkin korjauksissa tehdään ratkaisut alkuperäisen arkkitehtuurin ehdoilla.
Yksi Senaatin tehtävistä on vaalia valtion rakennusperintöä. Senaatin hallinnassa olevista arvokiinteistöistä on virallisesti suojeltu noin 600. Tämän lisäksi Senaatilla on useita vastuusuojelustatuksen saaneita kohteita, joita hoidetaan ja korjataan samojen periaatteiden mukaisesti kuin virallisestikin suojeltuja kohteita. Tärkeä asiantuntijakumppani tässä työssä on Museovirasto.
Yliarkkitehti Johanna Hakanen Museovirastosta kiittää Senaattia siitä, että Senaatti on lähtenyt kehittämään myös uudempien arvorakennusten vapaaehtoista suojelua.
– Se, mikä on ajallisesti lähellä, on usein myös haavoittuvaa. Emme tässä ajassa välttämättä näe kaikkia arvoja, ja siksi on tärkeää kohdella myös uudempia kohteita kuin ne olisivat suojeltuja, Johanna Hakanen pohtii.
Kun aktiivisessa käytössä olevissa uudemmissa rakennuksissa tehdään ylläpidon ja käytön vaatimia välttämättömiä korjauksia, on Hakasen mukaan vaarana lumipalloefekti: on vaikeaa huomata, miten sarja näennäisesti pieniä muutoksia vaikuttaa kokonaisuuteen ja saattaa miltei huomaamatta peittää alleen modernille arkkitehtuurille tyypillisiä herkkiä piirteitä.
Kansallisgallerian kiinteistöpäällikkö Harri Toivonen toteaakin, että hankkeen kaikilla osapuolilla, niin Senaatilla rakennuksen omistajana kuin Kansallisgallerialla rakennuksen käyttäjänä, on yhteinen tavoite: varjella rakennustaiteellisesti arvokkaan rakennuksen alkuperäisen suunnitelman mukaista ulkoasua ja materiaaleja.
– Vaikka kyse onkin taidemuseosta, tulee osa museovieraista katsomaan myös itse rakennusta ja jo siksikin alkuperäisten piirteiden suojelu on tärkeää, Harri Toivonen sanoo.
Kuva: Kansallisgalleria / Pirje Mykkänen
Samaan aikaan Kiasman korjausten kanssa on käynnissä Museoviraston ja Senaatin yhteinen pilottiprojekti, jossa mietitään millaisia selvityksiä ja määrittelyitä vastuusuojelukohteissa tarvitaan. Tuloksena on jo syntynyt alustava ohjeistus, jota käytetään saamelaismuseo Siidan suojeluarvojen määrittelyssä.
– Kiasma on toiminut hyvänä ja monipuolisena, mutta myös haastavana koekohteena työryhmälle, kertoo rakennuttajapäällikkö Selja Flink, joka toimii Senaatissa myös arvokohteiden ja esteettömyyden asiantuntijana.
Kiasma ei kasva kokoa, vaikka se suunnittelijoiden töitä helpottaisikin
Kiasman korjauksen pääsuunnittelijan, arkkitehti Simo Freesen tehtävänä on pitää huolta siitä, että Kiasman muodoiltaan ja mittasuhteiltaan vaativaa arkkitehtuuria vaalitaan millintarkasti.
Oman haasteensa työhön tuovat julkisivussa käytetyt monet materiaalit. Kiasman kaarevan selän sinkkipelti uusitaan, mutta merialumiini- ja messinkilevyt puhdistetaan ja palautetaan paikoilleen. Myös Kiasman lasiset julkisivut uusitaan. Kun samanaikaisesti pitää sekä suojella rakennuksen arkkitehtuuria, parantaa veden-, ilman- ja lämmöneristystä, julkisivun materiaalit ovat eripaksuisia ja eivät välttämättä liity toisiinsa suorissa kulmissa, asettaa se suunnittelijat miettimään ratkaisuja tarkoin.
– Jos korjauksessa mentäisiin puhtaasti rakennesuunnittelun ehdoilla, alkaisi rakennus helposti kasvaa kokoa. Kaikki suunnittelijat kuitenkin ymmärtävät sekä rakennuksen yksityiskohtien ja kokonaisilmeen säilyttämisen arvon ja tekevät tiivistä yhteistyötä parhaan mahdollisen tuloksen saavuttamiseksi, Simo Freese korostaa.
Pieneltä vaikuttava muutos vaikkapa liitoskohtien paksuudessa ei välttämättä paperilla vaikuta suurelta, mutta kertautuessaan koko rakennuksessa aiheuttaakin sen, että rakennuksen ilme muuttuu, kuvailee Freese työn tarkkoja vaatimuksia.
Kiasman rakentaminen on aikoinaan ollut haasteellista rakennuksen poikkeuksellisen arkkitehtuurin vuoksi.
– Vaikka vastuusuojelukohteita korjataan arkkitehtuuri edellä, ei se tarkoita sitä, että joutuisimme tekemään heikompia ratkaisuja kuin tavallisissa kohteissa. Rakentamismääräykset, menetelmät ja materiaalit ovat kehittyneet kahdessakymmenessä vuodessa paljon, rakennuttajapäällikkö Selja Flink toteaa.
Gallerioiden seinärappaukset ja betonilattiat ovat kaikuja New Yorkista
Kiasman suunnitellut arkkitehti Steven Holl halusi tuoda museon galleriatiloihin New Yorkin taideskenen rosoisuutta, kuvailee korjaushankkeen pääsuunnittelija Simo Freese. New Yorkissa galleriat on usein rakennettu vanhoihin autotalleihin tai pienteollisuustiloihin, joissa on betonilattiat ja valkoisiksi maalatut, pinnoiltaan epätasaiset seinät. Vaikka Kiasmassa tämä rosoisuus on puristettu Freesen sanoin “hienoon ja ilmavaan muotoon, ei lopputulos ole liian fiini”. Tärkeä kohde tässä urakassa onkin gallerioiden seinärappausten kaarevan kuvion uusiminen, sillä jatkuvasti uusittavat näyttelyripustukset ovat aiheuttaneet rappaukseen jälkiä.
– Oikean intensiteetin löytäminen käsityönä tehtävään seinärappausten kuvioon on tärkeää. Kuvion pitää erottua, mutta se ei saa olla liian voimakas, jotta se ei vie huomiota pääasialta eli taiteelta. Samalla kun se luo museon galleriatiloille oman, tunnistettavan ilmeensä, johtaa elävä seinäpinta katseen taideteoksiin, avaa Simo Freese sitä, miten hienovaraisesti vastuusuojelukohteen korjauksia lähestytään.
Jotta haluttuun lopputulokseen päästään kaikissa korjattavissa kohteissa, tehdään jokaisesta kohteesta mallityö, jonka tilaaja ja suunnittelijat hyväksyvät. Kansallisgallerian kiinteistöpäällikkö Harri Toivonen on tyytyväinen siihen, millaisella vakavuudella hankkeessa työskentelevät suhtautuvat Kiasmaan ja sen statukseen vastuusuojelukohteena.
– Tässä ollaan sillä tavalla nöyrällä asenteella liikkeessä, että tärkeää ei ole se, että saa jättää rakennukseen oman kädenjälkensä, vaan se, että sitä jälkeä ei huomaa.
Lisätiedot:
Rakennuttajapäällikkö Selja Flink, Senaatti-Kiinteistöt, p. 040 669 5337, selja.flink@senaatti.fi
