Lamminaho
Kuvia kohteesta
Historia
Lamminahon tila perustettiin Oulujoen rannalle 1750-luvulla. Joki oli 1940-luvulle asti vilkas kulkureitti, jota pitkin kulki mm. tärkeä tervaliikenne Kainuusta Ouluun. Tila säilyi saman suvun hallussa lähes 200 vuoden ajan, kunnes se lahjoitettiin irtaimistoineen Museovirastolle vuonna 1992. Pihapiiri lähipeltoineen on suojeltu rakennussuojelulain nojalla.
Kun Lamminahon tila oli siirtynyt Museoviraston omistukseen, kohteessa toteutettiin laaja korjaushanke vuosina 1994-99.
Museovirasto luovutti peruskorjatut rakennukset lähialueineen Vaalan kunnan käyttöön tilan kulttuurihistorialliseen luonteeseen sopiviin tarkoituksiin. Korjaustöiden aikana yhteistyö eri osapuolten välillä oli tiivistä ja myönteistä. Työllistämisen ohella on voitu kunnostaa erinomaisen hieno Lamminahon rakennuskokonaisuus toimivaksi matkailukohteeksi. Pihapiirissä järjestetään kesäisin monenlaisia tapahtumia ja työnäytöksiä. Jokavuotisen perinnepäivän ohjelmaan on kuulunut mm. lampaiden keritsemistä, heinäntekoa ja taontanäytöksiä.
Lamminahon tila siirtyi Museovirastolta Senaatti-kiinteistöjen haltuun vuoden 2014 alussa.
Avaran peltomaiseman laidalla olevan tilan rakennukset muodostavat nelikulmaisen pihapiirin, jota reunustavat tilan päärakennus, luhtirivi sekä navetta- ja tallirakennus. Päärakennus on perinteinen peräpohjalainen talonpoikaistalo, ja pihapiirin ulkopuolella olevissa 1700- ja 1800-luvun talousrakennuksissa on säilynyt arvokkaita kansanomaisen rakennustavan yksityiskohtia.
Kun Lamminahon tila oli siirtynyt Museoviraston omistukseen, kohteessa toteutettiin laaja korjaushanke vuosina 1994-99. Korjaustöiden pohjaksi rakennusten kunto tutkittiin ja ne dokumentoitiin tarkoin. Huolella hoidetun tilan kaikista rakennuksista löytyi korjattavaa, sillä ne olivat olleet 1970-luvulta lähtien vain kesäkäytössä. Yleisimpiä olivat hirsirungon, ikkunoiden, ovien ja vesikaton vauriot. Suurimmat sisäpuoliset korjaustyöt tehtiin päärakennuksessa, jossa kunnostettiin sisäpintoja ja uusittiin keittiö- ja wc-tilat.
Kaikissa korjaustöissä käytettiin alkuperäisen kaltaisia materiaaleja ja työtapoja. Tarvittava puutavara saatiin pääosin tilan omista metsistä. Korjaustöiden yhteydessä Lamminahoon palautettiin alkuperäisille perustuskivilleen paja, joka oli aikanaan siirretty Turkansaaren ulkomuseoon. Museoon sen tilalle löytyi Kainuusta vastaavanlainen rakennus.
Lue lisää https://museovirastorestauroi.nba.fi/lamminaho
Lähteet
Noora Puustinen: Lamminahon rakennusperintö. Diplomityö 2014.
Museovirasto – Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY: Lamminahon talonpoikaistila.
https://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=957
Museovirasto restauroi -verkkosivusto