Merikasarmi
Kuvia kohteesta
Historia
Katajanokalla Helsingissä sijaitsevan Merikasarmin rakennusten monikerroksinen historia ulottuu 1700-luvulle, kun Helsinkiin ja sen edustan saarille alettiin rakentaa varikkolinnoitusta Ruotsin valtakunnan suojaksi. Suomenlinnan suunnittelijana tunnetun Augustin Ehrensvärdin sairastuttua rakennustyöt siirtyivät Jakob Magnus Sprengtportenin vastuulle. Hänen aikanaan alkoi linnoitussuunnitelman toteuttaminen Katajanokan alueella. Tykistöpihan rakentaminen aloitettiin 1778, mutta työt keskeytyivät 1784, ja vain pihan länsi- ja itälaidan makasiinirakennukset ehtivät valmistua. Osia niistä on säilynyt ja läntisen muurin kalkkikiviportti on otettu osaksi 1980-luvulla rakennetun siipirakennuksen julkisivua.
Marraskuussa 1808 riehunut tulipalo tuhosi suuria osia kaupungista, ja vuonna 1812 perustettiin uudelleenrakennuskomitea johtamaan Suomen suuriruhtinaskunnan pääkaupungiksi julistetun Helsingin jälleenrakennustöitä. Komitean arkkitehdiksi tuli vuonna 1816 Carl Ludvig Engel, joka jo samana vuonna suunnitteli uuden kasarmirakennuksen Katajanokan varuskunta-alueen pohjoislaidalle. Rakennus valmistui 1820 helpottamaan venäläisten sotilaiden majoitusongelmaa, siihen asti heitä oli jouduttu sijoittamaan Helsingin porvariston taloihin. Aluksi kasarmi oli maavoimien käytössä, mutta siirtyi vuonna 1832 Suomen meriekipaasille. Tällöin aluetta alettiin kutsua Merikasarmiksi aiemmin käytössä olleen Katajanokan kasarmi -nimen sijaan.
Engel jatkoi suunnitelmaa vuonna 1825 kahdella upseerikasarmilla, jotka liittyivät jo rakennetun matruusikasarmin kumpaankin päätyyn matalilla keittiörakennuksilla. Keittiösiivet valmistuivat 1820-luvun lopulla ja läntinen upseerikasarmi vuonna 1836, mutta itäinen upseerikasarmi jäi rakentamatta. Pihan etelälaidalle valmistui vuonna 1838 sairaalarakennus, jonka suunnitteli Engelin avustaja A. F. Granstedt.
Seuraavat vuosikymmenet Merikasarmi oli Venäjän armeijan käytössä. Itsenäistymisen jälkeen rakennukset siirtyivät Suomen puolustusvoimille, ja alueella toimi mm. Helsingin laivastoasema ja merivoimien esikunta. 1950-luvun lopulta vuoteen 1975 asti kasarmirakennusten pääasiallisena käyttäjänä oli Valmetin telakka.
1970-luvulla ulkoasiainministeriö oli jakautunut ympäri Helsinkiä jopa 22 eri toimipisteeseen. 1972 kaikki toiminnot päätettiin sijoittaa Katajanokalle. Arkkitehti Erik Kråkström suunnitteli laajat laajennus- ja kunnostustyöt, jossa mm. rakennettiin Engelin suunnitelmasta puuttumaan jäänyt itäinen upseerikasarmi alkuperäisten piirustusten mukaan ja pihan neliömäinen muoto täydennettiin uusilla siipirakennuksilla. Rakennustyöt aloitettiin 1982, ja ensimmäiset ministeriön osastot pääsivät muuttamaan uudisrakennuksiin 1987. Viimeisenä valmistui päärakennuksen eli vanhan matruusikasarmin korjaus vuonna 1989.
Merikasarmin pohjoisen puoleinen pääjulkisivu on tärkeä kiintopiste Helsingin rantamaisemassa. C. L. Engelin suunnitteleman rakennuskokonaisuuden pylväsjärjestelmä on doorilainen, joka klassismin oppien mukaan sopii sotilasrakennukselle. Matruusikasarmin keskirisaliittia on jäsennelty kulmikkailla pilastereilla, jotka kannattelevat korutonta attikaa. Pilastereiden väleissä olevia ikkunoita on korostettu listoituksilla, muuten pitkä julkisivu on vähän koristeltu. Upseereille tarkoitetut paviljonkimaiset päätyrakennukset korostuvat rakennuksen sisäisessä hierarkiassa. Pyöreät pilasterit ovat ulompana seinästä ja koko rakennuksen kiertävä triglyfein koristeltu friisi sekä kolmiopäädyt luovat mielikuvan kreikkalaisista temppeleistä.
Pihan etelälaidan sairaalarakennus edustaa arkisempaa klassismia. Rakennuksen keskiosaa on korostettu risaliitilla, ikkunoiden listoilla ja kolmannen kerroksen kaari-ikkunalla. Modernit toimiostosiivet liittyvät siihen yksikerroksisilla nivelrakennuksilla, joiden materiaaliksi on valittu Helsingin kivijaloille tyypillinen graniitti. Kolmikerroksiset siivet ovat muodoltaan yksinkertaisen selkeät. Ylintä kerrosta on kevennetty sisäänvedolla. Keltaiset rapatut seinäpinnat ja ikkunaparien väleissä olevat valkoiset pilasterit heijastelevat vanhempien rakennusten piirteitä.
Lähteet
Favorin, Martti; Ristolainen, Kari: Merikasarmi, The Naval Barracks. Finnreklama Oy. 1993.
Museovirasto – Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY: Katajanokan vanha osa.
https://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1549