1. Kokonaishyötyjen tulisi olla mahdollisimman suuret
Ramboll on mukana suunnittelemassa esimerkiksi Turun Itäharjun vanhan teollisuusalueen kehittämistä, jossa tavoitteena on korkeatasoinen työpaikka- ja asuinalue. Laatimassamme esityksessä pohditaan muun muassa sitä, miten rakentamisen takia kaivettavia maa-aineksia sekä rakennusten purkamisesta syntyviä materiaaleja voidaan hyödyntää alueella mahdollisimman laajasti.
Kestävä riskinhallinta ja kunnostaminen ovatkin nousevia teemoja ympäristötoimialalla, erityisesti pilaantuneen maaperän ja pohjaveden kunnostamisesta puhuttaessa. Tässä ominta aluettani ovat maaperän ja pohjaveden pilaantuneisuus ja siihen liittyvät asiat.
Vaihtoehtoja vertailtaessa on tärkeää pyrkiä arvioimaan kokonaisuutta. Ympäristöhaitan minimoimisessa saatetaan päästä parhaaseen tulokseen tavalla, joka ei ole taloudellisesti tai välttämättä aina edes sosiaalisesti hyväksyttävin. Tavoitteena on määritellä optimaalisin yhtälö, jossa järkevällä taloudellisella panostuksella saavutetaan ympäristön kannalta sellainen ratkaisu, jolla alue voidaan ottaa turvallisesti uuden tarkoituksensa mukaiseen käyttöön – vieläpä niin, että toteutus on myös sosiaalisesti hyväksyttävä.
En tässäkään asiassa usko yhteen ja ainoaan totuuteen. Kestävän kunnostamisen sijaan voitaisiin puhua kestävämmästä kunnostamisesta. Tämä sisältää mielestäni sen ajatuksen, että milloinkaan ei olla aivan valmiita – aina on mahdollisuus vielä vähän parantaa. Vaihtoehtoja ja toteutustapoja pohdittaessa tulisi rohkeasti tarkastella hybridiratkaisuja.
Kun miettii, mitä kestävämpi ratkaisu voi konkreettisesti tarkoittaa, ei tarvitse välttämättä ajatella mitään suurta tai ylevää. Yksinkertaisuudessaan voi olla kyse siitä, että massojen kuljettamis- ja kaivutarvetta, materiaalien viemistä kaatopaikalle sekä uuden tuomista niiden tilalle vähennetään. Toki koko ajan huomioidaan, että lopputuloksen täytyy olla ympäristön sekä ihmisten terveyden ja viihtyvyyden kannalta hyväksyttävä pitkän ajan kuluessa.
2. Alussa määritellään tahtotila ja tavoitteet
Uuden aluekehityshankkeen käynnistyessä ensimmäiseksi yleensä mietitään, mitä alueelle tulee. Usein käy niin, ettei maaperässä olevien haitta-aineiden ja pilaantuneiden maa-ainesten huomioiminen ole siinä vaiheessa mukana keskusteluissa. Mitä pidemmälle suunnittelu etenee, asemakaava vahvistetaan ja rakennuslupia haetaan, keinot tehdä kestävämpää toteutusta vähenevät.
Tavoitteet kestävämmälle toteutukselle, esimerkiksi hankkeen hiilijalanjäljen pienentämiselle pilaantuneiden maiden kunnostuksessa, olisikin asetettava riittävän aikaisin. Alussa on tärkeää määritellä yhteinen tahtotila ja tavoitteet: kestävämmän toteutuksen mahdollistavien menetelmien käyttöön on luotava edellytykset sekä kaavoituksessa, esisuunnittelussa, rakentamisen suunnittelussa että itse rakentamisessa.
Turun Itäharjun hanke on hyvä esimerkki aikaisesta tavoitteiden kirjaamisesta: kestävämpään toteutukseen tähtäävän yhteisen tahtotilan konkretisoiva dokumentti laadittiin jo ennen kuin Turun kaupunki teki päätöksiä siitä, millaisina palasina aluetta lähdetään kaavoittamaan. Tavoitteet ovat omalta osaltaan tukemassa lupausta tehdä Turusta hiilineutraali vuoteen 2029 mennessä.
On siis tärkeää kuvata riittävän ajoissa kestävän kunnostamisen tavoitteet. Ne voivat olla hyvinkin konkreettisia, kuten se, että muualta tuotavan korvaavan maa-aineksen tai työkoneiden hiilidioksidipäästöjen määrää pyritään vähentämään tietyillä prosenteilla.
Näiden tavoitteiden pitää olla koko hankkeelle yhteisiä – ei niin, että ne ovat vain yhden yksittäisen toimijan tavoitteita. Esimerkiksi hankkeeseen lähtevien rakennusliikkeiden ja muiden toimijoiden täytyy kokea, että tavoitteet ovat osa hankkeen toteutusta.
Isot kehityshankkeet voivat kestää kymmeniäkin vuosia, joten on selvää, että matkan varrella tehdään monenlaisia päätöksiä. Ajat, tarpeet ja olot muuttuvat. Tällöin voidaan joutua tekemään päätöksiä, jotka eivät tue kestävämmälle toteutukselle asetettuja tavoitteita – tämä on realismia. Kun tavoitteet ja keinot kulkevat koko ajan hankkeen mukana, päätökset tehdään tietoisesti ja niiden vaikutukset ymmärretään.
3. Avoin viestintä on avain onnistumiselle
Suunnittelun eri vaiheissa tavoitteista puhutaan yleensä vain maanomistajan, rakennusliikkeiden ja muiden investorien sekä viranomaisten kesken: nyt huomio olisi käännettävä myös alueen tuleviin käyttäjiin.
Ei nimittäin riitä, että aluekehityshankkeessa määritellään, mitä esimerkiksi kestävällä kunnostuksella tarkoitetaan, mistä palasista se koostuu ja miten tavoitteisiin päästään. Ilman aktiivista ja positiivista viestintää voidaan edelleen epäonnistua.
Kestävä riskinhallinta voi tarkoittaa esimerkiksi, että jollekin uuden asuinalueen osalle jätetään tietoisesti maaperään haitta-aineita tai esimerkiksi rakennusjätteitä. Tämä tehdään suunnitellusti ja niin, ettei ratkaisusta aiheudu riskejä ihmisille tai ympäristölle. Tähän kestävä riskinhallinta ja kunnostaminen konkretisoituu: siinä pyritään aidosti arvioimaan ja tunnistamaan ne tekijät ja tilanteet, jotka voivat aiheuttaa riskin ihmisille tai ympäristölle. Jos riski todetaan, se poistetaan niin, ettei toimenpiteistä aiheutuvat haitat ole suurempia kuin alkuperäinen riski. Joskus keinona on, että joku kiinteistön osa säilytetäänkin rakentamattomana. Paikalle kaavoitetaan asuntojen sijasta esimerkiksi viheralue ja huolehditaan, että riskit ovat tunnistettu ja hallinnassa.
On tärkeää, että viesti kestävän kunnostamisen tavoitteista ja keinoista tavoittaa loppukäyttäjän, kuten esimerkiksi ensiasunnon ostajan. Asukkaille tulee tarjota tietoa ja selvittää läpinäkyvästi, että valitusta toteutuksesta, esimerkiksi haitta-aineiden paikalleen jättämisestä, on vähemmän ympäristöhaittoja kuin niiden ylös kaivamisesta. Jos tietoa ei tarjota, viestiä ei ymmärretä ja se voi pahimmillaan kääntyä aluetta vastaan. Tällöin positiivinen viesti kestävän riskinhallinnan ja kunnostamisen tavoitteista voi muuttua mielipidekirjoituksiksi, joissa pelotellaan ”myrkkymailla” ja kaatopaikoilla.
Yllättävän usein kuulee ajatuksen, että ”ihmiset ymmärtävät kuitenkin väärin – ei kai tällaisista asioista voi kertoa”. Haluaisin esittää vastakysymyksen: miksi ei? Silloin kun tavoitellaan kestävämpää toteutusta, ja kun tietoa on riittävästi, työkalupakissa keinoina ovat asiantuntevasti suunniteltu kestävämpi riskien hallinta ja kestävä maaperän kunnostaminen. Tällöin alueelle kannattaa nimenomaan pyrkiä luomaan positiivista identiteettiä avoimella vuoropuhelulla.