Säätytalo

Säätytalon pitkä suunnitteluhistoria alkoi vuonna 1862 valmistuneesta Ritarihuoneen laajennussuunnitelmasta, jonka piirsi arkkitehti Georg Theodor Chiewitz. Laajennushanke kasvoi suunnitelmaksi erillisestä Säätytalosta Ritarihuoneen tontille. Rakennuksesta vuonna 1880-81 järjestetyn arkkitehtuurikilpailun voitti suomalainen arkkitehti Frans Anatolius Sjöström. Sijainti ja tilaohjelma muuttuivat taas ja Sjöström jatkoi suunnittelua nyt Tähtitorninmäelle. Vuonna 1884 valmistuneen suunnitelman on sanottu olleen toteutetun Säätytalon lähtökohtana. Sjöström kuoli 1885 ja Säätytalon suunnitelmaa ratkottiin vielä peräti kahden kutsukilpailun voimin. Ratkaiseva kilpailu aatelittomien säätyjen kokouksia varten tarvittavasta lisätilasta käytiin 1887, jonka perusteella Säätytalovaltuuskunta nosti Sjöströmin oppilaan ja avustajan Karl Gustaf Nyströmin suunnitelman rakennustyön pohjaksi.

Säätytalo on Gustaf Nyströmin töistä vahvimmin klassistinen. Vaikka Sjöströmin perintönä voidaan pitää päädyn nelipylväistä, muuripilareiden kehystämää pylväikköä ja kolossaalipilastereita, vei Nyströmin pääjulkisivun päätykolmio tyylin pidemmälle antiikkiin, Kreikan arkkitehtuurin muotoihin. Lähtökohtana on todennäköisesti käytetty tanskalaisen Theophil von Hansenin vuonna 1873-83 suunnittelemaa kuuluisaa Wienin Parlamenttitaloa.

Säätytalo kohoaa kellarikerroksen avulla Snellmaninkadusta. Pohjakerroksen kolmella sivulla on täyskorkeat ikkunat ja näissä tiloissa sijaitsivat mm. arkisto, kirjasto- ja taloustilat sekä aikanaan modernit tekniset tilat. Pääjulkisivussa graniittinen avoporras johtaa pylväspäädyn läpi porrashalliin, josta on käynti molempien puolien valiokuntahuoneisiin ja aputiloihin.

Toinen kerros on pääkerros, jossa porrastilan ympärillä sijaitsevat kolmen aatelittoman säädyn istuntosalit kahden kerroksen korkuisina. Kolmannen kerroksen muodostavat salien yllä olevat yleisölehterit, jonne on pääsy pihan puoleisesta sivuportaasta.
Porrashalli on Säätytalon hallitsevin tila. Pylväikön ja sivukäytävien ympäröimä lasikattoinen monumentaalitila on toiminut eri säätyjen tapaamis- ja keskustelufoorumina. Rakennuksen sisätilojen arvokkuus on saatu aikaan paitsi arkkitehtuurilla myös maalaamalla. Luonnonkiveä tai jalopuuta ei ollut varaa hankkia, joten suurin osa loistosta luotiin materiaali-imitaatioilla ja runsaalla koristelulla. Virtuoosimainen ja koko talon kattava taidonnäyte oli alunperin Salomo Wuorion ja hänen apulaistensa käsialaa.

Säätytalon rakenteena on rapattu tiilimuuri ja -holvauksia, joihin on yhdistetty rautakiskoja ja palkkeja ikkuna- ja oviaukkojen katteina ja välipohjien palkistoina.

Julkisivun koekunnostus 2020

Säätytalo valmistui vuonna 1891 aatelittomien säätyjen kokoontumisrakennukseksi arkkitehti Gustaf Nyströmin suunnitelmien mukaan. Säätytalo on yksi aikansa ilmeikkäimmistä ja koristelluimmista rakennuksista. Antiikin arkkitehtuurin rikas aiheisto sai Säätytalossa huolellisesti tutkitun tulkinnan. Julkisivun varhaisin pintakäsittely jäljitteli erilaisia luonnonkiviä ja koristeaiheita oli korostettu monivärisesti.

Vuosikymmenien saatossa Säätytalon rikassävyinen julkisivuväritys kului ja huoltomaalaukset yksinkertaistivat rakennuksen ilmiasua. 1991 valmistuneen suuren peruskorjauksen yhteydessä rakennuksen kaikki interiöörit restauroitiin. Arkkitehti Vilhelm Helanderin johdolla päädyttiin myös julkisivuissa toteuttamaan arkkitehtuurin tavoitteita kunnioittava rikas pintakäsittely vuonna 1993.

Kuluneen lähes 30 vuoden aikana kalkkimaalipintojen marmorointi on kauhtunut ja värivaikutelma muuttunut aiottua keltaisemmaksi. Julkisivujen rappauspinnat ovat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa, mutta suuri osa kipsikoristeista on yläpinnoiltaan vaurioituneita. Kesäkauden 2020 aikana tehtävän koekorjauksen tavoitteena on löytää mahdollisimman hyvät työtavat Säätytalon julkisivujen säilyttävälle restauroinnille. Työtapojen onnistumista voidaan näin arvioida ennen vuodelle 2023 tai 2024 suunniteltua kattavaa korjausta.

Suihkulähteen kunnostus 2020 - 2021

Säätytalon puistikon suihkulähde on rakennettu heti Säätytalon valmistumisen jälkeen, vuonna 1893. Suihkulähde on hyvin varhainen betonirakenne. Suihkulähteen alla oleva, suurta maljaa kantava holvirakenne on valettu esivalmistettujen elementtien avulla. Myös lähdettä kiertävät eläinhahmot ja köynnökset ovat verstaalla tehtyjä betonivaloksia.

Suihkulähdettä on edellisen kerran kunnostettu 1990-luvulla. Sen jälkeen suihkulähteen päällä on ollut aina talvisin huppu, mutta kesäisin suihkulähde on ollut käytössä. Noin 130 vuotta vanha betonirakenne on monin paikoin vaurioitunut. Tämän ainutkertaisen vesielementin saaminen käyttöön edellyttää nyt kunnostamista ja konservointia.

Aluksi korjataan suihkulähteen alla olevan holvitilan kantavat rakenteet. Sen jälkeen aletaan selvittää, kuinka betonikoristeita tulisi konservoida ja paikata. Koristeista otetaan valokset, jotka säilytetään Säätytalolla, koska koristeet kuluvat edelleen ja niiden muoto halutaan talteen. Tarvittaessa koristeita voidaan valaa betonista uudestaan. Altaat käsitellään imeytysaineella, joka tekee niistä jälleen vettä pitävät.

Suihkulähteen kunnostamisessa on monia kokeellisia vaiheita, joten työn kestoa on vaikea arvioida. Suihkulähde käynnistetään jälleen joko keväällä 2021 tai 2022.

Sisäpintojen konservointi

Kun Säätytalo valmistui vuonna 1891 valtiopäiväkäyttöön, oli se oman aikansa loisteliainta edustusarkkitehtuuria. Sen sisätilojen erityisyys liittyy klassisten aiheiden taitavaan käyttöön ja seinien ja kattojen rikkaaseen koristemaalaukseen. Arkkitehti Gustaf Nyströmin ja maalarimestari Salomo Wuorion yhteistyötä ovat sekä alkuperäinen maalausasu vuodelta 1891 että sen osittainen uudistaminen vuodelta 1904.

Rakennuksen maalatut pinnat ovat edelleen suurelta osin alkuperäisiä (1891 tai 1904). 1990-luvun peruskorjauksessa kaikki pinnat käytiin läpi. Osa vain puhdistettiin, osa kaivettiin esille uudempien kerrosten alta, osaa jouduttiin täydentämään ja osa tehtiin uudestaan, alkuperäisiä koristeaiheita ja työtapoja noudattaen.

Peruskorjauksen jälkeen on todettu, että alkuperäisten pintojen pohjustus on paikoin heikentynyt ja pinnoissa on irtoamaa ja hilseilyä. Vaurion syitä ja arvokkaiden pintojen konservoinnin tapoja on tutkittu. Yhtenä ratkaisuna on ollut uuden tyyppisen, vernissaan ja nanokalkkiin perustuvan konservointiliiman kehittäminen. Pitkäaikaisia ja lopullisia ratkaisuja vaikeaan tekniseen haasteeseen ei ole vielä löytynyt, vaan vaikeimpia pintoja joudutaan hoitamaan pitkäjänteisesti ja toistuvasti. Konservointitöitä tehdään joka vuosi.

Peruskorjaus 1988 - 1993

Säätytalo siirtyi valtioneuvoston kanslian hallintaan vuonna 1978. Valtioneuvoston päätöksellä talo tuli kunnostaa valtion keskushallintoa palveleviksi edustus- ja kokoustiloiksi. Säätytalon entistämisen ja peruskorjauksen suunnitteli arkkitehtitoimisto Vilhelm Helander - Juha Leiviskä arkkitehdit SAFA. Suunnitteluprosessi oli perusteellinen ja se pohjautui Museoviraston määrittelemiin suojelutavoitteisiin. Erityisen haasteen muodostivat nykytekniikan ja muun muassa paloturvallisuuden tuominen rakennukseen suojeluvaatimuksia noudattaen. Ennen toteutusta rakennus inventoitiin valokuvin ja piirroksin ja teetettiin mm. laaja väri- ja pintakäsittelytutkimus. Peruskorjaus aloitettiin vuonna 1988 ja samassa yhteydessä tieteelliset seurat muuttivat pois talosta. Peruskorjaus valmistui sisäpuolen osalta 1991 ja ulkopuolen osalta vuonna 1993. Sisätiloissa viimeisin konservointityö tehtiin 2005 ja se palkittiin Vuoden taidonnäyte 2005-palkinnolla. Uusitusta Säätytalosta tuli valtioneuvoston edustustila. Kunnostamisen jälkeen Säätytalossa on järjestetty vuosittain 700 - 800 tilaisuutta.

Säätytalon peruskorjaus ja restaurointi 2021-2025

Säätytalon viimeisin peruskorjaus käynnistyi suunnittelulla vuonna 2021, työmaavaihe alkoi syksyllä 2023 ja valmistui syksyllä 2025.
Hankkeesta vastasi valtion rakennuskantaa hallinnoiva ja siitä huolehtiva Senaatti-kiinteistöt. Täysimittaisen peruskorjauksen aikana rakennuksen julkisivut kunnostettiin, sisäpintojen runsaalle maalauskoristelulle tehtiin kattava konservointityö ja rakennuksen talotekniikka uusittiin lähes kokonaan. Tärkeinä osa-alueina olivat rakennuksen esteettömyyden ja turvallisuuden parantaminen. Säätytaloa kehystävän viehättävän puistikon ja suihkulähteen restaurointi sekä lasten leikkialueen uudistaminen täydensivät kokonaisuuden.

Monipuolinen restaurointikohde
Säätytalon edellisestä peruskorjauksesta oli kulunut jo 30 vuotta, ja laajat korjaustoimenpiteet olivat tarpeen, jotta valtion keskeinen edustus- ja seminaaritila voitiin edelleen pitää arvoisessaan käytössä ja asussa. Gustaf Nyströmin suunnittelema, vuonna 1891 valmistunut Säätytalo on ollut alun perin poikkeuksellinen ja se suunniteltu hyvin edustavaksi, vaikkakin tiukalla aikataululla ja budjetilla. Italialaisesta renessanssista innoittunut Nyström uskoi arkkitehtuurin ja taiteiden vahvaan liittoon ja Säätytalo onkin siitä erityisen komea ja koristeellinen esimerkki. Säätytalon peruskorjaus työllisti todella laajan valikoiman ammattilaisia perinteisten käsityötaitojen osaajista uusimman digitaalisen esitystekniikan asiantuntijoihin ja raskaiden nykyaikaisten rakennustapojen taitajista hauraiden pintojen konservoijiin. Rakennushistorian tunteminen ja sen hyödyntäminen ohjasi hankkeen ratkaisuja.

Julkisivut ja vesikatto kunnostettiin
Julkisivujen kunnostus oli itsessään mittava työ. Rappauspinnat olivat kohtalaisen hyvässä kunnossa ja korjaus voitiin tehdä paikkaamalla. Kipsikoristeiden osalta jouduttiinkin paljon raskaampaan käsittelyyn, etenkin eteläjulkisivun vallitsevien tuulten puolella. Noin 1,5 metriä korkeat kapiteelit uusittiin siellä kokonaan, samoin suuri osa räystään konsoleista. Julkisivujen maalaushistoria on moninainen niin värien kuin maalityyppien osalta. Harkinnan jälkeen uuden väriasun esikuvaksi valittiin rakennuksen ensimmäinen asu vuodelta 1891. Rapatut peruspinnat kalkattiin imitoimaan eloisaa hiekkakiveä, listat saivat valkean marmorin jäljen ja pohjakerroksen raskas harkkopinta sai graniittisen sävyn.
Säätytalon 418 ulkopuitetta kunnostettiin verstaalla. Näiden pintakäsittely tehtiin mahonkimaiseksi punaokralla pohjavärillä, umbralla kuultokäsittelyllä ja useilla lakkakerroksilla. Puisen kattorakenteen lahovauriot korjattiin alkuperäistä rakennustapaa noudattaen ja monimuotoinen peltikate uusittiin. Päätykolmion pronssiveistos konservoitiin ja suojattiin lintuverkolla.

Sisäpintoja konservoitiin
Rakennuksen pääkerrosten sisäseinien ja kattojen runsas maalauskoristelu vaati mittavia konservointitoimenpiteitä. Konservointia valmisteltiin monin tutkimuksin ja koekäsittelyin jo ennen peruskorjauksen alkua. Erityisiä konservointikohteita olivat esimerkiksi pääsalien kattomaalausten henkilöhahmot ja pääportaikon valokatteen lasimaalaus. Suuri osa talon yksivärisistä seinäpinnoista jouduttiin huoltomaalaamaan aiempien käsittelykerrosten keskinäisen huonon tartunnan takia.

Talotekniikka ja keittiö uusittiin
Rakennuksen talotekniikka oli vanhentunut. Uudet energiatehokkaammat ilmanvaihtokoneet vaativat enemmän tilaa, ja siksi rakennukseen jouduttiin sovittamaan kokonaan uusia konehuoneita. Ilmanvaihdon reitit on voitu suurelta osin sijoittaa rakennuksen alkuperäisen ilmanvaihdon käyttämiin tiilihormeihin. Sähköpisteiden lukumäärää ja tietotekniikan kaapelointeja lisättiin vastaamaan kasvaneita tarpeita. Osaan vanhoista valaisimista lisättiin pienikokoisia valonlähteitä ja talon kaikkien lamppujen värilämpötila yhdenmukaistettiin. Pohjakerroksessa sijaitseva laitoskeittiö nykyaikaistettiin, koska se palvelee Säätytalon lisäksi muitakin valtioneuvoston juhlatiloja.

Esteettömyyttä parannettiin
Säätytalon esteettömyyttä parannettiin mm. uusilla luiskilla takaportaan yhteyteen ja tekemällä sisälle kaksi esteetöntä vessaa. Edellisessä peruskorjauksessa tehty hissi uusittiin. Kulunvalvontaa parannettiin, esitystekniikkaa ja opasteita uusittiin.

Hankkeen kustannukset olivat noin 49 miljoonaa euroa (alv 0 %). Rakennuttajana toimi Senaatti-kiinteistöt rakennuttajapäällikkö Selja Flinkin johdolla. Pääsuunnittelusta vastasi Arkkitehtitoimisto Freese Oy ja päätoteuttajana oli Rakennusliike A. J. Ahola. Säätytalon toiminnasta ja käytöstä vastaa valtioneuvoston kanslia.

Senaatin sivuilta löytyy suuri määrä hanketta valmistelevia tutkimuksia ja peruskorjauksen työsuorituksia dokumentoivia raportteja.

Säätytalon selvitykset ja raportit

Säätytalo ― The House of Estates Helsinki. Helander, Karemaa, Lemström ja Pietiläinen. Edita. Helsinki. 1999.

Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa Arkkitehtuuriopas. Arvi Ilonen. Otavan kirjapaino Oy. keuruu. 2000.

Museovirasto – Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY: Suomen Pankki, Kansallisarkisto ja Säätytalo.

https://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=4634

https://vnk.fi/ministerio/saatytalo