Meidän jälkemme: Vesistötehtävät 1800-luvun lopulta aina tähän päivään asti
Valtion aluehallinnon vesistötehtävät Uudellamaalla juontavat juurensa 1800-luvun lopulle, jolloin maanviljelyshallinnon alaiset maanviljelysinsinööripiirit perustettiin tukemaan maatalouden tuotantoedellytyksiä. Toiminnan ytimessä olivat vesitalous ja maankuivatus: ojitukset, kuivatushankkeet sekä koskien perkaukset. Uusimaa kuului aluksi Läntisen maanviljelysinsinööripiirin toimialueeseen, ja hallintorakenne muuttui useaan otteeseen 1900-luvun aikana.
1970-luvulta alkaen vesistötehtävien painopiste siirtyi vähitellen vesivarojen kokonaisvaltaiseen käyttöön ja vesiensuojeluun. Aiemmin perattuja koskia alettiin ennallistaa, jotta vaelluskalojen kulku mahdollistuisi. 1990-luvulla ympäristöhallinnon uudistus liitti vesitehtävät osaksi laajempaa ympäristönsuojelun kokonaisuutta. Vuosituhannen vaihteessa voimaan tullut EU:n vesipolitiikan puitedirektiivi asetti vesistöjen ja pohjaveden hyvän tilan keskeiseksi tavoitteeksi myös Suomessa.
Uudenmaan ELY-keskus vastasi vesistötehtävistä vuoteen 2025 asti. Vuoden 2026 hallinnonuudistuksessa tehtävät jaettiin kolmelle viranomaiselle: vesiensuojelu ja vesienhoidon suunnittelu Lupa- ja valvontavirastoon, vesienhoidon edistäminen Uudenmaan elinvoimakeskukseen sekä ojitukseen, vesistörakenteisiin, tulvasuojeluun, hydrologiseen seurantaan ja vesihuoltoon liittyvät tehtävät Kaakkois-Suomen elinvoimakeskukseen.
Historialliset mittalaitteet havainnollistavat vesistötehtävien käytännön työtä eri aikakausina. Planimetriä käytettiin 1930-luvulla maankuivatuksen suunnittelussa pinta-alojen mittaamiseen. Siivikkoa puolestaan hyödynnettiin vesiuomien virtaaman mittaamisessa. Molempien laitteiden voidaan olettaa olleen Helsingin maanviljelysinsinööripiirin ja myöhemmin Helsingin vesipiirin käytössä.
