Meidän jälkemme: Siihen aikaan, kun keskusrekisteriä rakennettiin

Ajatus väestökirjanpidon keskitetystä rekisteristä esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1910. Ajatuksena ei ollut valtakunnallinen keskusrekisteri, vaan paikallistason rekisteri. Ehdotus ei kuitenkaan vielä edennyt. Vuonna 1923 puolestaan ehdotettiin, että koko väestöä koskevan väestöluettelon pitäminen tulisi uskoa jollekin valtion viranomaiselle, mutta mihinkään toimenpiteisiin tältäkään pohjalta ei kuitenkaan ryhdytty.

Väestörekisterikomitea esitti mietinnössään 1948, että ”olisi siirryttävä yhtenäisen siviilisen väestörekisterin käytäntöön ottamiseen, ja perustettava väestörekisterin keskustoimisto, jonka tehtäviin kuuluisi pitää keskusrekisteriä”.

Asia ei edennyt 1950-luvulla, mutta vuonna 1964 jo ehdotettiin, että Valtion tietokonekeskuksen (VTKK) tehtävänä olisi tutkia suunnitellun keskusrekisterin hoitamista automaattisten tietokoneiden avulla”. Vuoden 1966 lopulla saatiin aikaiseksi valmiit suunnitelmat väestörekisterikeskuksen tehtävistä ja mahdollisesta organisaatiosta.

Sen jälkeen asiat alkoivat edetä ripeästi tiukalla aikataululla: syksyllä 1968 väestökirjanpidon uudistamista koskeva lainsäädäntö oli eduskunnan käsittelyssä, lakiehdotukset hyväksyttiin 21.12.1968, laki ja asetus VRK:sta vahvistettiin Tasavallan presidentin esittelyssä 31.12.1968, ja VRK aloitti toimintansa seuraavana päivänä, 1.1.1969. Väestökirjalaki ja asetus tulivat kuitenkin voimaan vasta vuoden 1971 alusta, jota ennen perustettiin väestön keskusrekisteri. Tämän jälkeen väestökirjalain tarkoittamaa uudistusta päästiin viemään käytäntöön kokonaisuudessaan.