Siirry sisältöön

Meidän jälkemme: Olympiastadion

Helsingin Olympiastadion vuonna 1952
Olympiastadion vuonna 1952. Kuva: Volker von Bonin / Helsingin kaupunginmuseo

Olympiastadion ei ole ollut vain urheilun ja suurten tapahtumien näyttämö, vaan myös paikka, jossa verotus tuli konkreettisesti ihmisten arkeen. Stadionilla järjestettyjen tapahtumien yhteydessä tarjottiin viranomaispalveluja, joissa ihmiset saattoivat hoitaa veroasioitaan tai saada neuvontaa osana muuta asiointia.

Palvelut stadionilla kuvastavat aikakautta, jolloin verotus oli vahvasti sidottu fyysisiin paikkoihin ja kasvokkaiseen kohtaamiseen. Asiointi edellytti läsnäoloa, luottamusta viranomaiseen ja usein rohkeutta astua sisään järjestelmään, jota ei aina täysin ymmärretty. Samalla palvelujen tuominen tapahtumien yhteyteen madalsi kynnystä ja teki viranomaisesta tutumman.

Tarina Olympiastadionilta näyttää, miten verotusta pyrittiin tekemään saavutettavammaksi jo ennen digitalisaatiota. Se oli askel kohti palvelulähtöisyyttä. Verotus ei odottanut kansalaista virastossa, vaan tuli lähemmäs arkea. Nykyiset digipalvelut jatkavat samaa perusajatusta – palvelu viedään sinne, missä ihmiset ovat.

Verohallinto logo

Anna palautetta