Aleksanterinkatu 4 – 10
Historia
Työ- ja elinkeinoministeriön rakennuksen vaiheikas historia ulottuu 1800-luvun ensimmäisille vuosikymmenille. Talossa on toiminut pitkään valtion eri virastoja, mutta paikalla on alun perin ollut neljä erillistä porvaristaloa. Nykyisin puoli korttelia kattavan kokonaisuuden rakentuminen alkoi vuonna 1812, kun kauppias G. A. Sederholm rakennutti Aleksanterinkatu 6:n tontille kolmikerroksisen kivirakennuksen vuoden 1808 kaupunkipalossa tuhoutuneen tilalle. Seuraavana vuonna valmistui viereiselle tontille Weckmanin talo, joka oli ilmeeltään hyvin samankaltainen kuin naapurinsa. Aleksanterinkadun ja Helenankadun nurkkaan nousi kauppias Cadeniuksen kaksikerroksinen talo vuonna 1817. Ensimmäisen rakennusvaiheen viimeisenä valmistui Mariankadun puoleinen nurkkatalo. Kauppias Eric Borgströmin taloon laati piirustukset C. L. Engel. Suunnitelluista kolmesta kerroksesta ylin jäi rakentamatta ja rakennus valmistui rahoitusvaikeuksien vuoksi vasta 1826.
Vuosina 1853–66 Aleksanterinkatu 4:ssä toimi Hotel de Russie, jonka aikana rakennettiin juhlasalirakennus tontin eteläpäähän. Vuonna 1881 talon osti kauppias Karl Oskar Lindström, joka tilasi Theodor Höijeriltä perusteellisen muutossuunnitelman. Rakennus korotettiin kolmikerrokseksi ja se nousi korttelin muita taloja korkeammaksi. Maan ensimmäinen valtion perustama tyttökoulu Svenska Fruntimmerskolan muutti Aleksanterinkatu 8:aan 1853. Vuonna 1885 rakennus siirtyi Yleisten rakennusten ylihallituksen käyttöön. Valtio osti Aleksanterinkatu 10:n 1894, minkä jälkeen talossa toimi lääninhallitus. Litografi Liewendalin omistuksessa ollut Aleksanterinkatu 6 lunastettiin valtiolle 1896 ja Aleksanterinkatu 4 vuonna 1904. Seuraavana vuonna aloitettiin muutostyöt, joissa tontin etelälaidan juhlasali liitettiin viereiseen keisarilliseen palatsiin.
Aleksanterinkadun talot 6–10 yhtenäistettiin vuosina 1915–17. Muutostyöt suunnitteli Yleisten rakennusten ylihallituksen 1. arkkitehti Magnus Schjerfbeck. Helenankadun puoleinen nurkka korotettiin kolmikerroksiseksi ja ylimpien kerrosten ikkuna-aukot muokattiin samaan korkoon. Pitkässä julkisivussa pyrittiin symmetriaan, ja tyyliksi valittiin ympäröiviä Engelin rakennuksia heijasteleva klassismi. 1930-luvun lopulla lähes koko kortteli oli mittavien muutostöiden kohteena. Aleksanterinkatu 4 riisuttiin uusrenessanssi-ilmeestään ja räystäs laskettiin samaan linjaan naapuritalojen kanssa. Osa Mariankadun puoleisesta julkisivusta liitettiin Presidentinlinnaan ja juhlasaliin rakennettiin uusi sisäänkäynti. Vanhat piharakennukset purettiin ja korttelin pohjoispuoli jaettiin kahdeksi avaraksi sisäpihaksi uudella toimistosiivellä. Muutos suunniteltiin Rakennushallituksen suunnitteluosastolla, yliarkkitehtina oli Martti Välikangas.