Miksi ja miten radonmittaus tehdään? Senaatti teki laajan selvityksen työtilojen radonpitoisuuksista
Sisäolosuhteet —
Senaatti on mitannut lähes 300 valtion rakennuksen radonpitoisuudet. Työpaikkojen radonmittaukset ovat osa työsuojelua ja radonpitoisuuden selvittäminen kuuluu lain mukaan työnantajan vastuulle. Senaatti toteutti selvityksen itse sisäilman nollatoleranssiperiaatteensa mukaisesti. Senaatin sisäolosuhteiden erityisasiantuntija Risse Koponen kertoo laajan tutkimuksen toteutuksesta, tuloksista ja toimenpiteistä.
Vuonna 2020 Senaatti selvitti radonpitoisuudet peräti 297 valtion omistamassa rakennuksessa, jossa työskennellään vähintään 20 tuntia vuodessa eli noin 6 minuuttia vuorokaudessa. Vanhimmat tutkituista rakennuksista ovat 1800-luvulta ja uusimmat vuodelta 2019.
Senaatin julistamaan sisäolosuhteiden nollatoleranssiin kuuluu rakennusten radonpitoisuuksien ennaltaehkäisevä seuranta. Viime vuonna tehdystä radonraporteista on koottu laaja selvitys, jonka tulosten perusteella suunnitellaan tarvittavat toimenpiteet mahdollisten radonhaittojen poistamiseksi.
Senaatin sisäolosuhteiden erityisasiantuntija Risse Koponen kertoo, mitä radonista ja sen tutkimuksesta työpaikoilla on hyvä tietää.
Senaatin sisäolosuhteiden erityisasiantuntija Risse Koponen.
Mitä radon on ja miksi sen pitoisuuksia pitää tarkkailla?
Radon on hajuton, mauton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu, jota muodostuu maaperän uraanista. Radon kulkeutuu sisäilmaan rakennusten alapohjassa olevista väleistä. Sisäilman radon on suomalaisille merkittävin radioaktiivisen säteilyn lähde.
Suomen maaperässä on paljon radonia, ja maassamme on monia alueita, joissa radonin mittaaminen työpaikoilla on pakollista. Radonpitoisuus ei saa olla suurempi kuin 300 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m³) tilassa, jossa työskennellään yli 600 tuntia vuodessa.
Miten radonsäteilyä mitataan?
Radontutkimus toteutetaan hyvin yksinkertaisesti. Mittaukset tehdään Säteilyturvakeskuksen hyväksymillä radonmittauspurkeilla, jotka viedään työskentelytiloihin ja kiinnitetään rauhalliseen paikkaan. Purkki on mittauspisteessä noin kahdesta neljään kuukautta, minkä jälkeen akkreditoitu laboratorio analysoi näytteet.
Jos mittauksen tulos on yli 200 becquereliä kuutiometrissä, selvitämme välittömästi, onko työntekijöiden työskentelyaika tilassa yli vai alle 600 tuntia vuodessa. Lisäksi tilassa selvitetään radonpitoisuuden vuorokausivaihtelu.
Mittaukset tehdään Säteilyturvakeskuksen hyväksymillä radonmittauspurkeilla.
Onko radon vanhojen rakennusten ongelma?
Tutkimuksessa selvisi, että radonpitoisuutta ei voi päätellä rakennuksen iän perusteella. Myöskään rakennuksen katsastuksen tulos ei kerro rakennuksen radonriskiä suoraan, mutta alapohjaan liittyvät vauriot ja ilmavuodot merkitsevät kohonnutta riskiä myös muiden sisäolosuhdeongelmien esiintymiselle. Radonmittaus tulisi siis tehdä aina etenkin niissä katsastuskohteissa, joissa on havaittu puutteita alapohjarakenteissa.
Löytyikö valtion omistamista rakennuksista radonia?
Tutkituissa valtion rakennuksissa tilanne on melko hyvä: radonin keskimääräinen pitoisuus oli 73 becquereliä kuutiometrissä. Se on huomattavasti vähemmän kuin suomalaisten asuntojen radonpitoisuus, joka on keskimäärin 94 becquereliä kuutiometrissä.
Niissä noin kolmessakymmenessä kohteessa, joissa viitearvot 300 Bq/m3 ylittyivät, on toimenpiteet aloitettu ja asia viestitty tilojen käyttäjille.
Rakennus luokiteltiin radonriskirakennukseksi, jos yksikin rakennuksen radonmittaustulos ylitti 200 Bq/m3 ja työskentelyaika tilassa ylittää 600 h vuodessa. Näitä rakennuksia oli alle 20 prosenttia tutkituista rakennuksista. Radonriskirakennuksissa on mahdollista, että työperäisen altistuksen viitearvo ylittyy, jos rakennuksen käyttö tai olosuhteet muuttuvat. Jos tilan käyttöä halutaan lisätä, radonkorjausten tarve on arvioitava uudelleen.
Radonmittauspurkki viedään työskentelytiloihin ja kiinnitetään rauhalliseen paikkaan. Purkki on mittauspisteessä noin kahdesta neljään kuukautta, minkä jälkeen se lähetetään akkreditoituun laboratorioon analysoitavaksi.
Miten Senaatin tiloissa työskentelevät saavat tiedon radonmääristä?
Vuonna 2018 uudistuneen säteilylain tavoitteena on, ettei kukaan Suomessa altistu työssään liikaa radonkaasulle. Työpaikkojen radonmittaukset ovat osa henkilökunnan ja tilankäyttäjien työsuojelua. Radonpitoisuuden selvittäminen kuuluu lain mukaan työnantajan vastuulle.
Senaatin julistama sisäolosuhteiden nollatoleranssi perustuu vahvasti ennaltaehkäisevään työhön, minkä vuoksi sisäilmatiimi tutkii ja tarkastaa rakennusten radon-arvoja oma-aloitteisesti. Kun Senaatin tiloissa on mitattu radonpitoisuus, kiinteistöpäällikkö käy tulokset työnantajan ja henkilökunnan kanssa läpi. Senaatti huolehtii selvitystulosten perusteella mahdollisista korjauksista ja jatkotoimenpiteistä.
Miten Senaatti seuraa rakennusten radonsäteilyä?
Olemme jo kehittäneet uusia käytäntöjä selvitystulosten pohjalta. Esimerkiksi jatkossa suosittelemme kaikkiin valtion isoihin uudisrakennus- ja korjaushankkeisiin radonputkitusta, joka estää radonia kulkeutumasta maapohjasta sisäilmaan. Radonputkitus parantaa osaltaan myös alapohjan kosteusteknistä toimivuutta.
Seuraamme valtion rakennusten radonpitoisuuksia jatkossakin ennaltaehkäisevästi. Radonselvitykset liitetään rakennusten vuosikatsastuksiin järjestelmällisesti. Näin keräämme tutkittua tietoa radonarvojen mahdollisista muutoksista, jotta pystymme reagoimaan ja selvittämään paremmin niiden syyt.
Senaatti luokittelee radontulokset viiteen eri luokkaan, jossa pitoisuuden lisäksi huomioidaan tilan käyttöaikarajoitukset. Siitä on hyötyä, jos tilojen käyttöön tai käyttötarkoitukseen tulee myöhemmin muutoksia.
