Vuonna 1655 valmistuneen Louhisaaren kartanolinnan rakennutti Herman Klaunpoika Fleming. Se pysyi Flemingin hallussa aina vuoteen 1791 ja siirtyi neljä vuotta myöhemmin yli sadaksi vuodeksi Mannerheimin suvulle. Tuolta ajalta on peräisin tänä vuonna restauroinnin kohteena oleva Kreivin kirjasto, joka sittemmin toimi myös tulevan marsalkan huoneena tämän lapsuudessa. ’Kreivin kirjasto’ -nimi juontaa C.G.E. Mannerheimin isoisästä Carl Erik Mannerheimista, joka sen 1830-luvulla kyseiseen käyttötarkoitukseen kunnostutti.
Meneillään oleva Kreivin kirjaston restaurointi on tarkkaan ottaen konservointia, jonka tavoitteena on saattaa huone alkuperäiseen 1830-luvun asuun. Siitä, millainen tuo alkuperäinen asu on ollut, ei ole täyttä varmuutta, mutta arkistotietojen ja tyylihistoriallisen tietämyksen perusteella voi tehdä valistuneita päätelmiä.
”Huoneessa on erilaisia värisävyjä eri aikakausilta. On kysyttävä ja koetettava selvittää, mikä niistä vastaa mitäkin aikakautta ja tehtävä sitten konservointia koskevat päätökset. Viime kädessä Museovirasto tekee päätökset, mutta päätökset pohjautuvat kohteen restaurointiarkkitehdin, urakoitsijan ja rakennuttajan eli Senaatin yhteiseen tietämykseen”, kertoo Senaatti-kiinteistöjen rakennuttajapäällikkö Selja Flink.
Hän korostaa sitä, että Louhisaaren kartano on paitsi yleisöä palveleva museo myös arvokas suojelukohde, jonka ylläpidossa on kunnioitettava alkuperäisiä rakenne- ja tyyliratkaisuja riippumatta omasta tai kenenkään muunkaan hankkeisiin osallistuvan henkilökohtaisesta mausta.
”Rakenteet ovat aikanaan kertynyttä pitkäaikaista kokemusta hyödyntäen toteutettuja ja siksi yleensä toimivia. Tyylimieltymykset puolestaan vaihtuvat ajan saatossa: osa siitä, mikä nykyään koetaan tyylikkäänä, olisi aiemmin koettu tyylittömänä ja päinvastoin. Sitä paitsi oma makukin voi kehittyä avarammaksi, kun on tekemisissä eri aikakausien arvokohteiden kanssa”, hän pohtii.
Louhisaaren kartanossa esimerkki toimivasta, pitkäikäiseksi osoittautuneesta rakenneratkaisusta on ullakon jykevä kattotuolisto. Se on peräisin ajalta, jolloin teräsbetoninen ja teräksinen runko olivat vielä tuntemattomia tekniikoita. Siksi puusta oli tehtävä jänneväliltään pitkiäkin runkorakenteita. Osa Louhisaaren kattotuoleista on edelleen, lähes 400 vuoden ikäisinä, kohtuullisen hyvässä kunnossa. Sen sijaan alakaton puiset palkit ovat paikoin lahonneet, ja ne tulevat korjattaviksi lähimmän kymmenen vuoden kuluessa. Todennäköisin korjaustapa on lisätukien asentaminen, koska vanhoja puupalkkeja ei saa korvata uusilla.
Restaurointia ja konservointia
Restauroinnista vastaavana Senaatti-kiinteistöjen puitesopimusurakoitsijana Louhisaaressa on piikkiöläinen Restart Oy. Yhtiöllä on kokemusta alueella toimimisesta jo vuodesta 2007 eli ajalta, jolloin rakennuttamisesta vastasi Museovirasto. Koko kuluneen 15 vuoden ajan kohteen restauroinnissa mukana ollut Restartin toimitusjohtaja Lauri Leppänen korostaa sen tärkeyttä, että myös urakoitsijalla on oltava syvällinen ymmärrys siitä, mikä on säilyttämisen arvoista ja miksi.
”Kyse on arvomaailmasta, joka kehittyy sitä mukaa, koulutuksen ja kokemuksen mukanaan tuoma tietämys kasvaa. Kun tämä on kutsumustyötä, kuten itselläni on, arvomaailma asettuu kyllä kohdalleen.”
Restartin lisäksi kohteessa tekee töitä puitesopimusurakoitsijana Konservointi Helle, joka nimensä mukaisesti keskittyy pintojen saattamiseen alkuperäiseen asuunsa. Tämä työ on lähtökohtaisesti säilyttävää.
”Täällä Louhisaaressa korostuu myös konservoinnissa kokonaisuuden hahmottaminen, vaikka konservointityössä luonnollisesti keskitytään kulloiseenkin yksityiskohtaan”, toteaa taidekonservaattori Liisa Helle-Wlodarczyk.
Kreivin kirjaston konservoinnin tavoitteena on saada interiööri yhtenäiseksi, kauttaaltaan 1830-luvun alkuperäistä ilmettä vastaavaksi. Suuri haaste tässä työssä on sopivien maalityyppien ja niiden oikeiden sävyjen valinta. Maalaus vaatii onnistuakseen vähintään +15 celsiusasteen lämpötilan, mikä merkitsee sitä, että tehokasta maalausaikaa vuosittain on noin puoli vuotta. Se riittää, sillä työ on valmistumassa tämän vuoden syksyyn mennessä.
Tavallaan konservointi on osa restaurointia, johon säilyttävän konservoinnin lisäksi voi sisältyä ja on myös Louhisaaren kunnostuksen tapauksessa sisältynyt pintojen paikkailua ja joidenkin näkymättömissä olevien rakenneosien vaihtamista uusiin alkuperäistä vastaaviin.
Merikylpylän restaurointi on lähes valmis
Louhisaaren kartanon päärakennuksessa sijaitsevan Kreivin kirjaston lisäksi alueella on meneillään 1830-luvulla valmistuneen Merilinna-kylpylän kunnostus. Kun rakennus aikanaan valmistui, meren rantaviiva oli sen välittömässä läheisyydessä, nyt parin sadan metrin päässä. Aikanaan oli suosittua hoitaa terveyttä muun muassa kylpemällä, ei kuitenkaan meressä, vaan merivedellä täytetyissä isoissa paljuissa.
Itse rakennus on pieni, mutta arkkitehtonisesti erittäin tyylikäs. Pääosin jo valmistunut kunnostus antaa hyvän käsityksen siitä, miltä pikkuinen kylpylärakennus on vajaat 200 vuotta sitten näyttänyt. Parin viime vuoden aikana toteutettu, lähes valmis kunnostusurakka on sisältänyt julkisivun maalauksen lisäksi hirsirakenteiden uusimista, ikkunoiden kunnostusta ja uunin perustusten oikaisua. Rakennuksen valmistumisen aikaan ei vielä tunnettu betonirakentamista, nyt perustusten tyveen tehtiin oikaisuvalu.
Vielä on jäljellä muun muassa vanhojen peiliovien kunnostus. Siitä vastaa Restart Oy, kuten on vastannut muustakin Louhisaaren restauroinnista jo 15 vuoden ajan.
Keskustele artikkelista