Marmoripalatsi
Kuvia kohteesta
Historia
Ruukinpatruuna August N:son Keirkner rakennutti Marmoripalatsina ja Villa Keirknerina tunnetun huvilan Kaivopuiston laitaan eläkepäiviään varten. Vuonna 1918 valmistunut komea rakennus on arkkitehti Eliel Saarinen suunnittelema. Pitkään sairastellut Keirkner kuoli ennen kuin talo ehti valmistua, joten uuteen taloon muutti hänen leskensä Lydia. Huvilan osti vuonna 1937 paperitehtailija Rudolf Walden, josta tuli talvisodan jälkeen Suomen puolustusministeri.
Waldenin kuoleman jälkeen vuonna 1946 valtio vuokrasi rakennuksen, ja se toimi vuosina 1947–48 käydyn asekätkentäoikeudenkäynnin näyttämönä. Rakennuksen havaittiin soveltuvan hyvin oikeuden istuntopaikaksi ja se päätettiin ostaa valtiolle vuonna 1949. Marmoripalatsi remontoitiin vasta perustettua Helsingin hovioikeutta varten, joka toimi talossa 1952–84, minkä jälkeen tilat olivat työtuomioistuimen käytössä maaliskuuhun 2012 saakka.
Eliel Saarisen suunnittelema Marmoripalatsi edustaa arkkitehdin klassista kautta, ja siinä on nähtävissä myös myöhäisjugendin piirteitä. Alkuperäisessä suunnitelmassa julkisivuissa oli runsaammin veistoskoristeluja, mutta niistä toteutui vain graniittijalustan yläosaa kiertävä friisi. Julkisivujen riisuttu muoto on ilmeeltään lähes moderni. Elävä pinta muodostuu erisävyisistä ja -kokoisista suomalaisista marmorilaatoista.
Huvilan rakennuttanut August Keirkner oli hankkinut mittavan omaisuuden metalli- ja sahateollisuudella ja pystynyt keräämään laajan ja laadukkaan taidekokoelman. Villa Keirkneriin suunniteltiin suuria halli- ja salitiloja taideteosten esittelyä varten. Runsas tumman puun käyttö veistoskoristeluineen luo päätiloista barokkihenkisen kokonaisuuden. Kuvanveistäjät Gunnar Finne ja Emil Wikström osallistuivat kiintokalusteiden muotoiluun puuveistoksin ja pronssireliefein. Sisätilat ovat hyvin säilyneitä, vaikkakin väritys on monissa tiloissa alkuperäistä vaaleampi.
Vaikka Marmoripalatsi rakennettiin alun perin yksityishuvilaksi, komeat edustustilat toivat taloon julkisen tilan tuntua. Myös julkisivuun valittu marmori on totuttu näkemään ennemmin julkisen rakennuksen kuin yksityistalon materiaalina.
Marmoripalatsi remontoitiin vasta perustettua Helsingin hovioikeutta varten, joka toimi talossa 1952–84, minkä jälkeen tilat olivat työtuomioistuimen käytössä maaliskuuhun 2012 saakka.
Rakennus soveltui oikeuslaitoksen käyttöön lähes sellaisenaan, eikä suuria muutostöitä tarvittu. Aputiloja muokattiin 1960-luvulla, mikä vaikutti jonkin verran myös rakennuksen julkisivuun, sillä lounaiskulman loggian ja autotallin kulkujärjestelyjä muutettiin.
Lähteet
Arkkitehtitoimisto Sari Schulman: Marmoripalatsi. Rakennushistoriaselvitys. 2012.
Museovirasto – Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY: Kaivopuisto.
https://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1553