Runebergin koti
Kuvia kohteesta
Historia
J. L. Runeberg perheineen muutti Porvoon empirekaupungiosan kotiinsa vuonna 1852. Yksikerroksinen rakennus oli valmistunut seitsemän vuotta aikaisemmin. Siinä oli kymmenkunta huonetta, jotka tapetoitiin ja sisustettiin uudelleen Runebergien maun mukaan.
Runoilija perheineen asui talossa neljännesvuosisadan, ja hänen kuoltuaan valtio lunasti rakennuksen ja se avattiin kotimuseona vuonna 1882. Runebergin koti kertoo jälkipolville kansallisrunoilijan merkittävästä kirjallisesta tuotannosta. Lisäksi se on hyvin säilynyt ja tunnelmallinen esimerkki tuon ajan älymystökodin sisustuksesta. Talon vanhimmat tapetit ovat vuodelta 1852, kalusteet ovat alkuperäisiä ja osan huonekasveista sanotaan olevan Fredrikan kasvien pistokkaita.
Runebergin koti siirtyi Museovirastolta Senaatti-kiinteistöjen haltuun vuoden 2014 alussa.
Runebergin kotimuseon rakennus edustaa suomalaista puuempireä. Tyyliin kuuluvat leveä vaakavuoraus ja loiva aumakatto. Julkisivu on hyvin pelkistetty, vain nurkka-alueita on korostettu voimakkaammalla, harkotusta jäljittelevällä laudoituksella.
Rakennuksen alkuperäinen väri on ollut hyvin voimakkaan okranruskea harmahtavilla vuorilaudoilla ja yksityiskohdilla. Ajan myötä värisävy oli vaalentunut, mutta restauroinnissa sitä palautettiin lähemmäksi alkuperäisen sävyn värikylläisyyttä.
Työpajan kunnostaminen piharakennukseen 2020 - 2021
Runebergin kodin pitkä piharakennusrivi on rakennettu samoihin aikoihin kuin päärakennus eli vuonna 1845. Piharakennuksen itäpäädyssä on ollut alun perin pieni asuinhuone ja leivintupa, jotka on vuonna 1911 yhdistetty asunnoksi. Lisäksi piharakennuksessa on ollut varastoja, käymälät ja eläinsuojia.
Entinen asunto muutetaan museon työpajatilaksi. Siellä voidaan jatkossa leipoa, askarrella ja hoitaa kasveja.
Purkutöiden yhteydessä on saatu selville alkuperäistä huonejakoa ja pintamateriaaleja. Seinien vanhat paneloinnit jouduttiin valitettavasti purkamaan, koska niiden alla oli haitallisia aineita sisältävää tervapahvia. Niiden alta löytyi kuitenkin työpajahuoneen vanhin pintakäsittely eli ohut savirappaus seinissä. Rappaukset olivat säilyneet niin hyvin, että ne kunnostettiin näkyviin jääviltä osiltaan. Tilassa järjestettiin myös restaurointiammattilaisille savirappauskurssi, jossa OSK Rotundan Teemu Kajaste näytti miten erilaisia savilaasteja valmistetaan ja kuinka ne levitetään seinälle. Seinän alaosaan tuli panelointi, jossa voitiin hyödyntää purettuja paneeleita.
Työpaja valmistuu keväällä 2021.
Restaurointi 2002-2004
Kansallisrunoilijan syntymän 200-vuotisjuhlien lähestyessä heräsi Runebergin kodin neuvottelukunnassa ajatus restauroida kotimuseo juhlakuntoon merkkivuoteen mennessä. Museo oli sisäpinnoiltaan ja kalusteiltaan nuhraantunut, lisäksi sen tekniikka oli vanhentunutta ja nykyaikaiseen museonhoitoon puutteellista. Museo tarvitsi myös lisää tilaa ja liikuntaesteisten pääsyä rakennukseen haluttiin helpottaa, sillä kulkihan Runeberg itsekin viimeiset vuotensa pyörätuolilla.
Korjaustyöt aloitettiin talon ulkomaalauksella kesällä 2002. Lukuisat erityyppiset maalikerrokset poistettiin kokonaan infrapunalämmittimen avulla. Väritutkimusten avulla saatiin selville julkisivujen alkuperäinen värisävy, ilman valkoista pigmenttiä tehty tumma okra. Uusi sävy valittiin hieman alkuperäistä vaaleammaksi ja listojen väri palautettiin valkoisesta harmaaksi. Ulkomaalin valinta osoittautui sittemmin virheeksi, ilmeisesti maalin sisältämän kovan standöljyn vuoksi. Maalaus alkoi pian hilseillä ja haalistua, joten se jouduttiin uusimaan kesällä 2013.
Sisätyöt aloitettiin tutkimalla huolellisesti pintojen maali- ja tapettikerrokset käyttäen apuna myös historiallista dokumenttiaineistoa. Sisäpinnat päätettiin palauttaa vuoden 1868 jälkeiseen asuun, jota rakennuksen pohjaratkaisukin pääosin edustaa. Tapettitutkimuksesta selvisi, että vain kahden huoneen nykyinen tapetti on Runebergien aikainen ja nekin vaativat konservointia ja paikkaamista. Niinpä viiteen huoneeseen teetettiin vanhan mallin mukaiset käsinpainetut tapetit. Samalla valmistettiin tapettia myös mainittujen kahden huoneen paikkaustarpeisiin. Ketunnahkakamariin palautettiin sabluunamaalaus. Lattiapintojen lukuisat paksut maalikerrokset poistettiin ja lattian väriksi palautettiin keltaokra tummanruskein reunuksin. Muut sisäpinnat, uunit ja kaikki kalusteet puhdistettiin ja konservoitiin.
Ulospäin näkyvin muutos tehtiin keittiöpäädyssä, jossa keittiökuistia laajennettiin porrashissin vaatiman tilan verran.
Lähteet
Museovirasto/ Selja Flink (toimi.): Runebergin koti- rakentamisesta restaurointiin. 2004.
Museovirasto – Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY: Empire-Porvoon puutalokorttelit ja julkiset rakennukset.
https://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1531
Museovirasto restauroi -verkkosivusto:
https://museovirastorestauroi.nba.fi/museot/runebergin-koti